Showing posts with label oma talous. Show all posts

365 PÄIVÄÄ OSTOKSINA


Kulutustani ja rahanmenoani tarkasti seuraava juttusarja ehti täyttää vuoden ja on aika koota noiden 12 kuukauden aikana kertynyt tavara ja mietteet yhteen: hieman pelokkaasti olen ynnännyt summia nähdäkseni mihin olen rahani laittanutkaan! Sarjan ensimmäiset osat löydät täältä sekä täältä.

Ylläolevasta kuvasta pöytä mukaan laskettuna taas löytyy kaikki, mitä ostin viimeisten kuuden kuukauden aikana. Kuvasin "saaliini" pian Japanin matkalta palaamisen jälkeen, jolloin tuoreessa muistissa oli vielä se tunne, miltä tuntui kun kaikki tarvittava mahtui pieneen matkalaukkuun. Se oli kevyt, vapauttava fiilis, ja hetken aikaa tavarasta vapaa elämä tuntui aivan mahdolliselta. Sitähän voisi alkaa vaikka nomadiksi!

Pian kuitenkin tulin siihen tulokseen, että esteetikon elämässä usein vain tahtoo olla tietty määrä materialistisia iloja enkä minä ihan kaikesta osaisi luopuakaan. Moni ostoksistani on sellaista, mitä olen katsonut tarvitsevani ja joiden uskon tuottavan minulle iloa vuosienkin päästä, mutta paljon on myös sellaista, jota en ehkä nyt tulisi enää hankkineeksi. En hae kulutustottumusteni muutoksella mitään äärimmäisen minimalismin astetta, vaan sopivaa balanssia rahanmenon ja tavaramäärän välillä. Toistaiseksi se on vielä hakusessa, sillä nyt kun katson taaksepäin kulunutta ostosvuotta, on selvää, että tässä on esiteltynä se syy miksi kotimme täyttyvät tavaroista. Pienetkin määrät ja mitättömimmätkin ostokset kumuloituvat ja täyttävät kaappitilaa luoden tarpeen joko uudelle säilytystilalle tai vanhoista tavaroista luopumiselle. Sitä on vain niin vaikea muistaa siellä kaupassa...


Rahaa minulla meni näihin tavaroihin 280 euroa, mikä on varsin maltillinen summa puolelle vuodelle. Kun siihen lisätään alkuvuoden kulut, lopputulokseksi tuli 1713 euroa. Se on siis se määrä, jonka käytin tavaroihin, kosmetiikkaan, huonekaluihin ja muuhun materiaan vuoden aikana. 143 euroa kuussa.

Varsin maltillinen summa, joka tosin on epäilemättä osittain kirppislöytöjen ja halpatuotannon ansiosta. Yksikin vähän kalliimpi ostos ja koko vuoden budjetti olisi mennyt kerralla. Toisaalta ehkä se olisikin hyvä juuri niin? Enemmän laatua, vähemmän tavaraa. Jäin koukkuun tähän tilastoimiseen, joten olen edelleen jatkanut ostosten merkitsemistä ylös nähdäkseni, mitä tuleva vuosi tuo kulupuolella tullessaan. Edessä saattaa olla joitain huonekaluhankintoja kotiin, mutta pienempää tilpehööriä en voi juuri sanoa tarvitsevani lisää. (haluhan on tietysti täysin eri asia.) Jospa se tasapaino vielä joskus löytyisi!

Ps. En ollut aiemmin ihan rehellinen. Oikeasti ensimmäisestä kuvasta puuttuu pari kasvonaamiota, kasvovesi sekä kaksi kappaletta alushousuja - ne eivät jo käyttöön otettuina vain kerta kaikkiaan olleet tarpeeksi kuvauksellisia joten jätin ne suosiolla pois. Kuluissa ne on kyllä huomioitu. / toim. huom.

Seuraatko omaa kulutustasi jotenkin? Jos seuraat, niin miten ja mistä syistä? Täällä ruudun takana kihistään halusta tietää muidenkin kokemuksia aiheesta. :) 

NELJÄNNESVUODEN OSTOKSET & KATSE TULEVAAN


Jopas on vierähtänyt aikaa viime kirjoituksesta! 

Lähdin viikoksi Puerto Ricoon ja sieltä palattuani en eksynytkään heti takaisin someen. Osaksi siksi, että loman jälkeen rutiinit ovat aina hetken hukassa, mutta myös siksi, että talvisin jaksamiseni on aika rajallista. Etenkin lopputalvesta mitään ei tule tehtyä ellei ole aivan pakko. Aivan viime päiviin asti olenkin lähinnä levännyt, lukenut kirjoja, tuijottanut Netflixiä ja odotellut kevättä. Ajatustyötä olen sentään samalla harrastanut: on ollut aikaa taas ajatella tulevaisuutta, kirkastaa omia tavoitteita ja pohtia sitä, mitä elämältäni oikein haluan.

Taitaa olla niin, että kaikkein eniten haaveilen aikatauluttomasta elämästä: koen sen synonyymiksi vapaudelle. Ei velvoitteita, ei pakkoa. Sellainen elämä ei tarkoita joutenoloa, mutta pikemminkin hidasta elämää. Sellaista elämää, jossa on mahdollisuus kuunnella omia tarpeitaan ja myös elää niiden mukaan. Haluan olla aikaansaava silloin kun siltä tuntuu, ja olla tekemättä mitään kun sellainen olo iskee. Eli siis olla aika lailla sen joka elämänalalla kunnostautuneen superihmisen vastakohta.


Moinen vaatii luonnollisesti rahoitusta ja kulutustottumusten muutosta, mistä päästään siihen, miksi haluan seurata omia menojani. Vapaushan tarkoittaa riippumattomuutta muista ja riippumattomuus taas vaatii omavaraisuutta. Laskeskelenkin usein, kuinka pienellä pystyisin pärjäämään sillä mitä paremmin hallitsen omia kulujani, sitä lähempänä olen havittelemaani elämäntyyliä.

Kuvissa näkyy edellisen kolmen kuukauden aikana kertyneet ostokset. (Matto kuuluu mukaan.) Rahaa niihin upposi 433 euroa ja säästöön jäi 2000 euroa. Säästäminen on kieltämättä ollut nyt helppoa kun ei ole lainaa ja asumiskustannuksetkin naurettavan alhaiset, mutta miten mahtaa käydä sitten kun minusta tulee taas asuntovelkainen? Pitänee vain järjestellä ja priorisoida asiat niin, että löytyy se täydellinen balanssi: tilanne missä elämästä pystyy ottamaan kaiken irti tässä ja nyt, mutta jossa jää säästöön myös tulevaisuutta varten. :)

SHOPPAILIJAN SYNTILISTA - MITÄ OSTIN 3 KUUKAUDEN AIKANA

Oletko löytänyt itsesi joskus ihmettelemästä, mihin rahasi ovat kuluneet, vaikka tuntuu ettet ole edes ostanut mitään? Oletko konmarittanut kaappisi vain huomataksesi, että pian ne ovat taas täynnä tavaraa? Jos vastauksesi on kyllä, ei hätää: et ole ainoa.

Pidin itseäni aiemmin melko hyvänä rahankäyttäjänä enkä pitänyt sen kummoisempaa kirjanpitoa menoistani, etenkään kun minulla ole ollut tilanteita joissa rahat olisivat olleet täysin loppu. Kiinnitin kuitenkin jossain kohtaa huomiota siihen, miten tilin saldo aina tahtoi huveta ilman, että tiesin syytä siihen. Tavaraakin tuntui kertyvän, vaikka olin pyhästi luvannut olla sitä liiemmin hankkimatta.


Päätin ottaa selvää menoistani ja aloin pitämään listaa niistä. Kirjasin ylös sekä pakolliset menot että elämyksiin ja ostoksiin kuluneet rahat. Kolme kuukautta tuntui sopivalta ajalta siihen, ja olin täysin vakuuttunut, että lista jää ostosten osalta lyhyeksi, enhän minä juuri koskaan osta mitään. Pojat, kuinka väärässä olinkaan! 

Keräsin hankkimani tavarat kokeilun päätteeksi yhteen ja kuten huomaatte, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tai luku tuhat euroa, joka näihin esineisiin kului. Sisustus on näytellyt pääosaa ostoksissa sillä suunnittelen jo kovasti tulevaa kotia, ja uudet tuolit ahmaisivat leijonanosan summasta. Toinen kalliimpi hankinta oli objektiivi kameraan, mutta yllättävän paljon rahaa pienemmätkin ostokset imivät. Pienistä puroista kertyy iso virta-sanonta ei todellakaan ole tuulesta temmattu! Kolmen kuukauden kokeilu sai minut oivaltamaan paremmin monta asiaa, joista tarkemmin alla.



1. Sain kokonaiskuvan siitä, kuinka paljon minulla keskimäärin rahaa kuluu ja mihin sitä kuluu.

2. Pystyin erottelemaan pakollisten kulujen osuuden vapaavalintaisista kuluista, ja elämyksiin käytetyn rahan tavaroihin käytetystä. Kun oma kulurakenne on selvillä, on elämää helpompi suunnitella: voi tehdä realistisia säästötavoitteita, varautua elämänmuutoksiin, pohtia osa-aikatyön mahdollisuutta jne.

3. Näin myös, millaisia asioita ostan. Käydessäni listaa läpi jouduin kohtaamaan jokaisen ostoksen ja punnitsemaan sitä uudelleen. Olisinko nytkin ostanut tämän? Onko tätä tullut käytettyä? Erityisen hyödyllistä tällainen pohdinta on silloin, jos on kaltaiseni tuuliviiri joka haluaa oppia tajuamaan paremmin mitä tarvitsee ja mitä ei. Olen sivunnut aihetta aiemmin täällä.

4. Huomasin selkeästi kuinka paljon saan rahaa säästöön suhteessa siihen, kuinka paljon sitä kulutan. Kokeilun aikana säästöön ja sijoituksiin kilahti 2600 euroa, eli jokaista tavaroihin käyttämääni euroa kohden säästin 2,6 euroa. Tällaisen suhdeluvun kun saisi aina pidettyä yllä, kertyy säästöihin mukavasti pahan päivän varalle!


Itselleni jäi tästä sen verran hyvä fiilis, että olen jatkanut menojen kirjaamista nähdäkseni, millaisia eroja syntyy tulevien neljännesvuosien osalta. Tämä metodi ei varmasti sovi kaikille, mutta jos olet niitä jotka rakastavat muistiinpanojen tekemistä ja haluat päästä omasta taloudestasi enemmän selville, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, vaikka lyhyemmältäkin aikaväliltä! Mikäli talousasiat muutenkin kiinnostavat, on blogissa luvassa tälle vuodelle juttua mm. edullisesta sisustamisesta, matkustamisesta pienellä budjetilla, oman talouden hallinnasta sekä säästämisestä ja sijoittamisesta ilman että elämä menee kituuttamiseksi. :)

5 VINKKIÄ PAREMPAAN OSTAMISEEN

Käytetyn tavaran myyminen on ollut minulla mielessä nyt aika paljon, sillä omaisuutta on tullut karsittua ja siitä onkin kertynyt ihan mukavia summia: pelkästään kesän aikana sain kasaan 800 euroa myymällä lähinnä vaatteita, sisustusesineitä ja laukkuja pois. Kun mukaan lisätään alkuvuonna ennen muuttoa tehdyt myynnit, summa nousee yli 1600 euroon. Melko hyvät tienestit kodin siivoamisesta vai mitä? Mutta mutta. Kun se ei oikeastaan ole tienestiä.
Se on tappioiden minimointia.



Kun ostaa jotain, lähes poikkeuksetta ostoksen arvo tippuu sillä hetkellä kun sen kiikuttaa kaupasta ulos. Keskimäärin 50 prosenttia, olen itseni kohdalla huomannut. Toisin sanoen, kun olin myynyt omaisuuttani 1600 euron edestä, olin alunperin investoinut niihin noin 3000 euroa, josta nyt sain vain puolet takaisin! Loput rahat hävisivät taivaan tuuliin, lopullisesti. Kova hinta tavaran väliaikaisesta omistamisen onnesta! Kysyinkin itseltäni, miksi olin mennyt ostamaan niin paljon asioita joihin en osannutkaan sitoutua.

Syy oli tietenkin selvä. Olin ostanut “ihan kivoja” asioita, en sellaisia jotka oikeasti olisivat sykähdyttäneet ja joita olisin jaksanut harkita tarkkaan. Ei, tyydytys oli saatava välittömästi mutta jälkikäteen iski ostoskrapula: mitä olenkaan mennyt tekemään?

Kirpparimyynti tosiaan on useimmiten paras ratkaisu päästä näistä ei-toivotuista tavaroista eroon, mutta se ei välttämättä ole mikään ekoteko, jos sillä oikeuttaa itsensä ostamaan yhtä paljon tilalle kuin mitä on myynyt pois. Kirpputorithan elävät jälleen kukoistustaan, mutta se ei ole näkynyt ainakaan vielä muiden kauppojen myyntien pienenemisenä. Hamstraamme vain kaksin käsin sekä uutta että vanhaa itsellemme.

Myyntirumba sai ajattelemaan, miten harkitsemattomista ostoksista syntyy lopulta isoja kulueriä ja miten paljon vaivaa niistä on, piti ne itsellään tai myi ne pois. Toisaalta myös oivalsin, miten paljon rahaa on kiinni esineissä joita en käytä tai tarvitse. Tulevaisuudessa pyrin hoitamaan asiat vähän tyylikkäämmin parilla ohjenuoralla jotka haluan jakaa teidänkin kanssa:

  1. Mieti, mitä kaikkea sinulla jo on. Tee vaikka pieni omaisuusinventaario. Mitä puuttuu, mitä taas on ihan liian paljon? Useimmat meistä huomaamatta keräävät tiettyjä asioita yli oman tarpeen, olivat ne sitten kenkiä, mukeja, tuikkukuppeja tai juhlapukuja. Oma perisyntini esimerkiksi ovat tyynynpäälliset ja mieheni taas hamstraa rinkkoja ja reppuja kokonaisen puolijoukkueen tarpeisiin. 

  2. Muunna ylimääräiset tavarasi rahaksi. Pursuavat kaapit ja käyttämättömäksi jääneet esineet eivät aiheuta kuin päänvaivaa, mutta muuntamalla ne kylmäksi käteiseksi voit tehdä jotain, mikä tuottaa sinulle oikeasti iloa tai käyttää rahat johonkin tarpeelliseen. 

  3. Harkitse jatkossa ostoksiasi tarkkaan. Ennen kassalle menoa kannattaa muistaa, että et vaihta kympin seteliäsi kympin arvoiseen toppiin, vaan vaihdat sen 2-5 euron arvoiseen toppiin: ostoksesi menettää arvoaan heti kun olet sen ostanut. Sama juttu, hankit sitten uuden auton tai merkkilaukun. 

  4.  Hyödynnä alennuksia tai mahdollisuuksia ostaa käytettyä, mutta vain silloin kun olisit joka tapauksessa ollut valmis ostamaan saman asian täyteenkin hintaan. Näin paitsi säästät rahaa ostotilanteessa, minimoit myös tappiosi jos joskus tulee tarve saada tavara eteenpäin. 

  5. Mieti, voisitko käyttää rahan johonkin vielä parempaan? Kuinka moni meistä unelmoi vaikkapa matkasta jonnekin, ja huokailee kun ikinä ei ole siihen varaa! Samaan aikaan sitä kuitenkin tulee iloisesti ostettua hetken mielijohteesta sitä sun tätä, joihin laitetuista rahoista olisi jo parhaimmillaan muutamassa kuukaudessa kertynyt sen unelmatripin matkakassa. 
Edellisiä noudattaen huomaat, että kodin tavaramäärä alkaa kuin ihmeen lailla pysyä suht vakiona. Samalla käteen jäävä rahamäärä lisääntyy, vaikka et elä yhtään sen niukempaa elämää kuin ennenkään, päinvastoin! Ja ehkä joskus koittaa se päivä, kun toteat, että et oikeastaan enää tarvitse juuri mitään: sinulla on jo kaikki mistä olet aina unelmoinut. :)

LET'S TALK ABOUT MONEY

Minulla on yksi aika iso unelma. Ja se unelma on tehdä töitä, mieluiten osa-aikaisia sellaisia, kuitenkin kehittäen itseään ja työuraansa ja jäädä eläkkeelle 45-50-vuotiaana - tai jatkaa töitä sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä. Ostaa ihana pieni koti keskustasta tai huvila keski-Euroopasta, nauttia vapaa-ajasta, matkustella ja käyttää aikaa omiin luoviin projekteihin ja vaalia tärkeitä ihmissuhteita, kenties muodostaa pari uuttakin. Myös mieheni on innostunut ideasta ja tarkoitus onkin toteuttaa projekti yhdessä.

Haihattelua? Ehkä. Mahdotonta? Ei ollenkaan. Vaatii panostusta, kylläkin. Ja kuten elämällä on tapana, se voi aina yllättää ja tehdä suunnitelmiin isojakin muutoksia. Tämä ei estä minua yrittämästä.


Aika pitkään elin siinä käsityksessä, että elämä kuuluu elää niinkuin muutkin sen tekevät: opiskelu, työ, perhe-elämä, asuntolaina, viiden viikon vuosilomat ja eläkkeelle pääsy 70-vuotiaana jolloin voi vihdoin nauttia täydestä vapaudesta. Harmi vain, että silloin ei ehkä kunto enää kestä tehdä mitään ja kuka tietää onko sitä silloin elossakaan. Tällainen tulevaisuus kuulosti niin karulta, että lähdin etsimään tietoa siitä, onko asialle mitään tehtävissä. Ja olihan sille! Ei tarvita muuta kuin äärimmäisen yksinkertainen resepti:

Kuluta sopivasti tuloihin nähden, säästä ja sijoita.

Luulin ennen, että asuntolainan lyhennys riittää hyvin omaisuuden kerryttämiseksi ja koin, että asunto on paras sijoitus. Nyt ymmärrän paremmin: rahaa pitää laittaa poikimaan monia eri teitä pitkin. Tavoitteenani on jatkossa sijoittaa ahkerasti, yrittää tehdä kannattavia asuntokauppoja aina kun asunnon vaihto tulee tarpeeseen ja miettiä myös esimerkiksi sijoitusasunnon mahdollisuutta jossain kohtaa. Vaikka eläketavoitteeni ei toteutuisikaan, uskon vahvasti, että sitä kohti pyrkimällä minulla on loppupeleissä kuitenkin enemmän varallisuutta kuin jos en tekisi asialle mitään. Tai no, pelin ideahan on oikeastaan olla tekemättä itse juuri mitään, ja antaa rahan tehdä työ puolestani. :)

Tulen tarkastelemaan blogissa päämääräni etenemistä ylä- ja alamäkineen kaiken muun ohella; mikä minulla on toiminut ja mikä ei. Tällä hetkellä lukemani sijoitus- ja talousblogit ovat pääosin hyvin miesvaltaisia, ja niissä elettävä elämä on usein myös kurinalaista. Nautinnollista varmasti, mutta hieman liian niukkaa omaan makuuni. Usein rahasta puhuvat blogit ovat myös kasvottomia ja keskittyvät aika lailla siihen yhteen asiaan. Itse haluan (kuten tykkään sanoa) sekä syödä että säästää kakun: nauttia elämästä ilman liikoja taloudellisia rajoitteita, mutta kuitenkin saada hyvän määrän rahaa sivuun tulevaisuutta varten. Haluan myös kirjoittaa asiasta nimenomaan alle keskituloisen ihmisen näkökulmasta: sitä olen itsekin ja uskon, että hyvään elämänlaatuun ei tarvita isoja tuloja vaan lähinnä sitä, että miettii mikä itselle on tärkeää ja panostaa siihen, karsien kaiken turhan pois.

Jotta kirjoitukseni ei menisi täysin taivaanrannan maalailuksi, haluan esittää esimerkkilaskelman. Olen siinä käyttänyt hyödykseni Seligsonin laskureita ja lainalaskureita, joiden avulla saa laskettua tusinoittain erilaisia vaihtoehtoja. Itselläni paras "hinta-laatu-suhde” kertyvän omaisuuden kannalta oli juuri tuossa 45-50 vuoden iässä. Palaan oikeisiin lukuihin myöhemmin, mutta tehdään nyt pieni ajatusleikki. Otetaan esimerkiksi vaikka 45 vuoden ikä, joka meidän taloudessamme häämöttää keskimäärin 20 vuoden päässä.

Suunnitelma kahden hengen taloudessa voisi näyttää vaikka tältä:

20 vuoden aikana säästöjä käyttäen ja asuntolainaa lyhentäen keskimäärin 2% korolla noin 900 euroa kuussa, velaton asunto-omaisuuden kasvu olisi
 250 000 euroa. 

20 vuoden aikana todennäköisesti tulisi rakennettua/remontoitua 2-3 asuntoa. Niistä saatavat myyntivoitot olisivat yhteensä kenties 
80 000 euroa. 

20 vuoden aikana 800 euron kuukausitahtiin sijoitetut rahat kasvaisivat noin 5% korolla tuottoa josta kertyisi:
320 000 euroa.

Yhteensä 650 000 euroa. Ei paha! 

Jos taloudenhoitoa jatkaisi samalla kaavalla 50-vuotiaaksi asti, olisi luku muuttunut 760 000 euroksi. Sellaisella summalla katsoisin jo kohtuullisesti elelevän pariskunnan pärjäävän ilman töissäkäyntiä.

Luvut ovat viitteellisiä, sillä asuntolainan koko, korko, palkkaus, verotus, asuntojen arvon muuttuminen, inflaatio, talouden tila ja monet muut seikat vaikuttavat lopputulokseen. Myös sairastuminen, työttömyys, perheenlisäys tai muu henkilökohtainen tekijä voi muuttaa lopputulosta. Laskelman on kuitenkin tarkoitus osoittaa, että jokaisella eurolla on väliä, ja pienistäkin rahapuroista kasvaa oikein käytettynä lopulta ihan hyvä virta.

Asiasta kiinnostuneille voin suositella ainakin paria suomalaista kirjaa joilla lähteä liikkeelle. Toinen on Erilainen ote omaan talouteen, joka antaa lukijalle kurkistuksen toisenlaiseen elämään. Juuri sellaiseen, josta itsekin haaveilen. Taloudellinen riippumattomuus on kirjan mukaan jokaisen ulottuvilla, ja siinä avataan seikkaperäisesti keinot päästä tähän tavoitteeseen. Sijoittamiseen liittyvä osio avaa ummikollekin, mistä on kyse ja miten lähteä sitä harjoittamaan.

Toinen on Nainen ja rikastumisen taito, jonka sijoitusosio edellisen tavoin kertoo kaiken tarpeellisen sijoittamisen aloittamisesta. Pisteitä annan naisille suunnatusta sijoituskirjasta, mutta kirjan alkuosio ei iskenyt itseeni. Kirjasta tuli vaikutelma, että se sopii parhaiten uranaisille ja ahkerille kuluttajille. Siinä kohtaa kun kirjassa todettiin, että reilun 60000 euron vuosittaisilla nettotuloilla voi elää vain “ihan kivaa” elämää mutta ei mitään luksusta, nousivat niskakarvani pystyyn. Niin erilaisissa maailmoissa me ihmiset elämme!

Molempia muuten löytyy hyvin kirjastoista, joten jos et halua ostaa omia, lainaa. Niin minäkin tein. ;)

MITÄ EROA ON HALULLA JA TARPEELLA?

En tiedä ihan tarkalleen missä kohtaa se iski, jossain tämän vuoden puolella kuitenkin. Ensin myin paljon tavaroitani pois. Sitten aika paljon lisää. Ostin uusiakin, mutta vähemmän kuin ennen.  Harkitsin enemmän hankintojani. Sitten koitti ensimmäinen matka jolta en tuonut kuin muutaman euron ostokset. Lopulta aloin lukemaan aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.


Diagnoosi oli selvä. Minuun oli tarttunut kulutuskriittisyys. 



Olen aina rakastanut katsella lehtiä, blogeja, kuvastoja, kauppojen näyteikkunoita ja unelmoida kaikesta mihin pukeutua ja millä sisustaa kotia. Olen uskotellut itselleni lukuisat kerrat, miten elämäni muuttuisi paremmaksi jokaisen hankinnan myötä. Jostain syystä ostamisesta johtuva onnellisuus koki kerta toisensa jälkeen inflaation, mutta kauan se kesti ennen kuin kykenin aidosti katsomaan niin omaa kuin muiden toimintaa ulkopuolisen silmin. Ja mitä enemmän asiaa tutkii ja miettii, sitä järjettömämmältä jatkuva kuluttaminen tuntuu.

Meille globaalilla tasolla yltäkylläisyydessä eläville ihmiselle mikään ei riitä vaan aina on saatava vähän enemmän. Vaikka kaappimme ovat täynnä käyttökelpoista vaatteistoa ja ruokaa, vaikka kotimme on lämmin ja turvallinen ja  sisältää kaikki elämiseen tarvittavat huonekalut ja tavarat, se ei riitä meille. Kulutusyhteiskunnan juoni on pitää ihminen tyytymättömänä mainonnan ja sosiaalisen paineen kautta. Kun altistumme jatkuvasti uusille vaikutteille, trendeille ja uutuuksille, on vaikea pysyä immuunina ja olla ostamatta lisää. Joskus se voi tuntua jopa välttämättömältä, kun halutaan ylläpitää tai saavuttaa tietynlaista sosiaalista asemaa tai statusta. Kulutus on kuin huumetta ja kuten jokaisen kunnon narkkarin, ostamaan tottuneen on myös vaikea päästä eroon tavastaan.


Ongelma on niin paha, että vaikka sen myöntää itselleen, muutos on vaikeaa. Minulla on turhamaisia unelmia, joista en pysty luopumaan nytkään. Suurin niistä on unelma omakotitalosta. Pienemmät haaveet liittyvät mieluisiin huonekaluihin ja kodin pientavaroihin, ja satunnaiseen vaateostokseen jolla raikastaa omaa tyyliä. Mitään niistä en tarvitse, kaikkia niitä haluan.

Ihmisen olisikin hyvä tiedostaa ero halun ja tarpeen välillä. Niin helposti ne menevät sekaisin, mutta tosiasiassa me haluamme todella paljon, mutta tarvitsemme vain niin vähän. Hyvin harva meistä tosin on asian tiedostaessaankin valmis muuttamaan mökkiin, viljelemään omat perunansa ja käyttämään second hand-vaatteita kunnes ne hajoavat päälle, mutta pienetkin muutokset omissa tottumuksissa ovat hyvä alku. Paras uutinen on se, että alku kirpaisee eniten mutta sitten se helpottaa. Kun muutaman kerran saat jätettyä kauppaan sen tavaran, jonka olisit aiemmin ostanut, huomaatkin iloa jälkikäteen tajutessasi, että oikeasti pärjäät vallan mainiosti ilman! Tämän ajattelun seurauksena myös luovuuden määrä alkaa usein lisääntymään radikaalisti. Nyt nähdessäni kuvastossa uuden jakun, kyseenomaisen vaatekappaleen ostamisen sijaan olen alkanut miettimään, voisinko tuunata jonkun nykyisistä jakuistani samanlaiseksi? (tällöin kannattaa kuitenkin olla homma hanskassa ;)) Loppujen lopuksi muodissakin muutokset ovat niin pieniä, että useimmiten kyse on vain vähän erilaisesta leikkauksesta tai koristelusta muuten samana pysyvissä vaatekappaleissa.

Oma tieni kohti kohtuullisempaa kulutusta tulee olemaan pitkä ja kivikkoinen, mutta olen motivoitunut ja varma, että elämänlaatuni tulee parantumaan sen myötä. Kun kuluttaminen ja siihen menevä aika ei näyttele niin isoa roolia elämässä, jää enemmän tilaa luovuudelle, ihmissuhteille ja vaikkapa harrastuksille. Lisäksi silloin tehdyt ostokset todennäköisesti tulevat olemaan harkitumpia ja pitkään iloa tuottavia, onnistuneita hankintoja. Siis nokka kohti parempaa elämää! Onko siellä muita, joilla on sama prosessi käynnissä? Mielelläni kuulen kokemuksia asiasta! 

Kuvituksena toimivat kesän aikana tehdyt ostokset. Tarvitsinko mitään niistä? En, se on pakko myöntää. Paitsi suklaata, sitä tarvitsee aina! 

RAHASTA JA KULUTTAMISESTA

Seuraavassa esittelen minun päivittäin käyttämiäni talouden ohjenuoria. Ne ovat itselläni niin selkärangassa etten edes koe niitä rasittaviksi, minä vain toimin niiden mukaan luontaisesti. Varmasti kaikki ohjeet eivät kaikille sovi, mutta jos edes joku miettii näiden pohjaltaan talouttaan uudelle tavalla, niin hyvä juttu. :) Otan mielelläni myös vastaan kommentteja tai kuulen muista tavoista toimia/ajatella, ikinä ei pidä sanoa uudelle tiedolle!


1) Laskemisen jalo taito

Kaiken A ja O. Laskin on ahkerassa käytössä ja laadin erilaisia suunnitelmia kullekin kuukaudelle tai ajanjaksolle: tulot miinus menot, paljonko varaan shoppailurahaa, paljonko menee ruokaan, paljonko laitan säästöön ja niin edelleen. Tavoitteet vaihtelevat ajoittain; joskus agendana on saada säästöön/sijoittamiseen rahaa, joskus taas pihistellään matkaa varten. Joskus haluan vain nähdä, pärjäänkö tosi vähällä.


2)Tiedä pakolliset kulueräsi.

Kannattaa aina listata omat välttämättömät, juoksevat kulut jotta osaa varata niihin menevän rahan. Kehoittaisin myös miettimään, mikä kaikki on pakollista kuluerää. Ihmiset puhuvat aina "laskuista", mutta pakollisia laskuja suurimmalla osalla on loppujen lopuksi vähän, ja veikkaisin että erilaiset tilaukset, lehdet yms. kasvattavat "pakollista" laskupinoa paljon. Itse kategorisoin ne sinne "hupirahan" puolelle. :) Toisaalta taas pidän ruoka- ja bensakuluja pakollisina menoina joten en laske niitä käyttövaroihin mukaan ollenkaan. Syön ja ajelen aika saman rahan edestä joka kuukausi, niin budjetoin ne rahat jo etukäteen.


3) Seuraa rahankulutustasi

Tähän ei auta kuin ahkera tilastointi. Itse pidän itselleni "pistokoekuukausia", eli merkitsen ylös kalenteriini kaikki ruokakulut ja shoppailukulut sekä esim. ravintolakäynnit. Yleensä käytän rahaa saman verran riippumatta siitä merkitsenko sen ylös vai en, joten saan rehellistä dataa rahankäyttötottumuksistani. Tämä auttaa minua hahmottamaan omaa rahantarvettani ja myös on helpompi tehdä muutoksia, kun ei voi uskotella itselleen, ettei oikeasti ole "mitään tuhlaillut". Hyvä esimerkki itsestäni on tammikuu 2015, jonka piti olla ostosdieettikuukausi. Ei mitään turhia hankintoja! Kuun puoliväliin mennessä olin jo käyttänyt 200e erinäisiin hankintoihin, joihin sisältyi mm. sijauspatja, vaatteita, kynsilakkoja jo valmiiksi äärettömään kokoelmaan, matkakokoinen hajuvedenkuljetin, joulukoristeita alesta ja takki jolla en edes tee mitään. Hups.


4) Ajattele laatikon ulkopuolelta

Nyt kun olet saanut laadittua budjetin, eriteltyä pakolliset kulusi ja selvitettyäsi kulutustottumuksesi, pistä kaikki uusiksi! Suurin osa ihmisistä ns. tyytyy kuluihinsa, meillä on tietty vuokra tai vastike, lainaa maksetaan tämän verran, kotivakuutus on 200 euroa vuodessa ja niin edelleen. Ei, ei, ei! Yleensä aina jossain kohtaa menoerissä on höyläämisen varaa; kilpailuta vakuutuksesi, sähkö- ym. sopimuksesi ja lainasi korot, tartu tarjouksiin, tingi, vaihda vakiokauppaasi ja mieti askel pidemmälle. Samaan lopputulokseen pääsee yleensä satoja euroja halvemmalla kun näkee hieman vaivaa kulujen minimointiin.


5) Anna rahan ja tavaran kiertää

Minä yritän pitää tavaramääräni suhteellisen vakiona. Kun ostan jotain, jokin vanha saa lähteä. En kerää tavaraa kaappeihin vaan kun ne ovat täyden oloisia, pidän inventaarion ja myyn tai annan kamaa pois. Tavarassa on valtavat määrät rahaa kiinni, ja shoppailusta keikahtanutta talousbalanssia voi tasata tarpeettoman tavaran myymisellä. Joskus olen päässyt plusmiinusnolla-tulokseen, ja mikäs sen palkitsevampaa! Käytännössä et edes huomaa vanhojen tavaroidesi poistuneen, sen sijaan nautit uusista ostoksistasi joiden ilmestyminen kotiisi ei ole vaikuttanut tilisi saldoon millään lailla. Works like magic!

Toinen tärkeä hyöty tavaroiden myymisessä on se, että se auttaa havainnollistamaan tavaran ARVOA ja tekemään parempia kulutuspäätöksiä. Ostapa heräteostoksena krääsää ja yritä myydä se myöhemmin eteenpäin. Eikö onnistu? Ei tietenkään, koska maailma on jo täynnä krääsää eikä kukaan halua sitä, varsinkaan käytettynä. Tällöin huomaa äkkiä sijoittaneensa paljon rahaa johonkin turhaan, mistä sitä rahaa ei voi saada lainkaan takaisin. Sen sijaan laadukkaille ja arvostetuille tuotteille on aina markkinansa, jolloin voit joskus eteenpäin myydessäsi saada omasi takaisin tai jopa voittoa! Aina ostaessani jotain mietin ensin: haluanko minä tämän? ja sitten: saanko myytyä tämän eteenpäin? Jos vastaus molempiin on kyllä, ostos ei voi olla täysi huti. 




6) Tee itse 

- kaikkea. Itse teen paljon ruokaa kotona jolloin saan parhaimmillaan ravintolatasoista sapuskaa murto-osalla ravintolahinnoista. Nykypäivänä laadukas ruoka ei ole edes keittotaidoista kiinni, kun on välineet, reseptivalikoimat ja marketit täynnä raaka-aineita. Ja se on hauskaa! Tottakai käyn myös ravintoloissa, mutta minusta tuntuu, että vaikka olisin miljonääri, en silti kokisi saavani rahalle tarpeeksi vastinetta syödäkseni päivittäin ulkona.
Ruoan lisäksi teen myös paljon muuta itse, kodin pienremonteista sisustusaskarteluihin. Jos on yhtään käsistään kätevä, voi säästää satoja euroja itse tuunaamalla, eikä lopputulos välttämättä ole kotikutoisen näköinen.


7) Mieti, halutko nauttia hetkestä vai panostaa tulevaisuuteen - vai molempia?

Tässä asiassa monella ihmisellä ei tunnu olevan tasapainoa, joten halusin ottaa vielä sen esille. Monet elävät (ja tuhlaavat) tässä hetkessä, miettimättä sen kummemmin tulevaa, ja toiset taas paiskivat töitä tai säästävät niin innokkaasti, että se elämä jää elämättä kokonaan; odotetaan eläkeikää/vuorotteluvapaata, sitten kun se joskus tulee. Omasta mielestäni kultainen keskitie on mukavinta kulkea: En säästele elämää huomiselle vaan nautin siitä tänään ja myös panostan siihen ajallisesti ja rahallisesti. Eläminen on kuitenkin makoisampaa kun on tehnyt järjestelyjä myös tulevaisuudelle: maksan asuntolainaani pois säntillisesti ja mahdollisuuksien mukaan säästän tai sijoitan ylimääräiset rahat. En niin paljon, että nykyelämä kärsisi siitä, mutta sen verran, että elämäni olisi hyvää ja turvattua myös jatkossa.


8) Elänkö itselleni vai kulutukselle?

Joskus mietin, haluanko omakotitalon itseni takia, vai sen takia, että yhteiskunta on saanut minut uskomaan, että se on hyvä tapa sijoittaa rahat. Mene ja tiedä, mutta ei pidä aliarvioida ympäristön vaikutusta omiin haluihimme ja tavoitteisiimme. Tulenko pitkässä juoksussa onnellisemmaksi isossa kivitalossa lainataakan alla, vai silloin jos käytän ne rahat matkustamiseen ja aineettomiin elämyksiin? Jälleen kerran, kultainen keskitie kutsuu minua. Olen kohtuullistanut omia haaveitani; talo voi kyllä olla, mutta tarvitseeko sen olla 200 neliötä? Ehkä 100 neliötä riittäisi minulle ja sitten jäisi rahaa myös poistua sieltä talosta pihaa kauemmaksi. Aika paljon ihmiset kokevat myös tarvitsevansa tilaa ja isoja asuntoja säilyttääkseen kaikki tavaransa - tavarat joita kertyy koko ajan lisää koska ei olla osattu luopua edellisistä uusien tullessa tupaan. Siis rahaa käytetään tavaraan jota ei tarvita, ja sitten rahaa käytetään jotta saadaan säilytystilaa tavaralle jota ei tarvita.Lopulta meillä on perisuomalainen okt, jonka saunan lauteet ja käyttöullakko sekä kaapit ja pannuhuone pursuavat tavaraa ja se mikä ei muualle mahtu, lainehtii lattioilla tuskaisen perheenäidin siirrellessä niitä ympäri taloa. Karrikoitua, ehkä, mutta varmasti moni tunnistaa tämän kuvion jossain mittakaavassa. Itseäni on helpottanut suuresti se, kun olen hankkiutunut turhasta tavarasta eroon periaatepäätöksellä; jopa nykyisessä vaatimattomassa kolmiossa tunnen, että on tilaa hengittää ja liikkua.