Showing posts with label kuulumisia. Show all posts

YKSI YÖ JOULUUN ON


Yksi yö jouluun, ja vimeistään nyt on aika pistää velvollisuudet ja aikataulut nurkkaan, ja rauhoittua pyhien viettoon. Viime viikkoina on tosin väsyttänytkin niin, ettei ole paljon muuta jaksanut kuin käydä töissä ja viettää loppuaika nukkuen tai vain oleillen, ilman sen suurempaa päämäärää. Joka talvi minua vaivaava kaamosväsymys on onneksi ollut nyt hieman helpompi kestää, sillä asuntomme on valoisampi kuin yksikään edellisistä kodeista ja niin harmaata päivää ei ole ollut, etteikö jossain meren yllä olisi hieman valonkajastusta näkynyt. Niinkit pienet asiat ovat auttaneet jaksamaan, ja nythän päivät lähtivät jo pitenemään, eli voiton puolella ollaan!

Tätä päivää olemme viettäneet ihan kotosalla, kynttilöitä poltellen ja joulumusiikkia kuunnellen. Illalla sytytetään takkaan tuli, saunotaan ja pistetään joku hyvä tuttu leffa pyörimään. Vaikka jouluihminen minussa on surrut, ettei kovin kummoisesti tullut kotia koristeltua tänä vuonna remontin ja kaiken takia, saatiin sentään tekokuusi pystyyn ja lyhdyt esille: mielestäni ne riittävät ihan hyvin tunnelmaa luomaan. Sydämeenhän se joulu tehdään, sanotaan laulun sanoissakin. 






Ei muuta kuin hyvää ja rauhallista joulunaikaa kaikille! 

UUSI KOTI MEREN RANNALLA


Nyt kun blogissa ei ole pitkään aikaan ollut kotijuttuja, lienee aika vihdoin paljastaa syy sen takana: väliaikaisasuntoon ei ole tullut hirveästi panostettua, sillä olemme vihdoin ostaneet uuden oman kodin!

Etsimisessä kesti vuosi, koska paitsi että olimme rajanneet haun Espooseen ja budjettimme oli rajallinen, emme osanneet päättää meren tai metsän läheisyyden väliltä. Luonto on itselleni todella tärkeä elementti ja halusin, että se olisi vahvasti läsnä myös tulevassa kodissamme. Nyt vihdoin osui kohdalle asunto jossa ei tarvinnut tehdä kompromissia: uusi kotimme on meren rannalla, pihassa kasvaa kaikenlaista kivaa ja aivan vierestä alkavat upeat metsäiset ulkoilumaastot. Kunhan saadaan kotiuduttua, suunnitelmissa on ostaa vene taloyhtiön vieressä olevaan laituriin, minkä jälkeen myös saaristoluonnon salat aukenevat meille. Voitte siis uskoa, että täällä ollaan aika innoissaan tulevasta muutosta!

Asunto on sataneliöinen, vaatii täydellistä remonttia eikä siinä sinänsä ole mitään erikoista mutta ihastuin olohuoneen isoihin ikkunoihin ja näin asunnossa mahdollisuuden tehdä vihdoin täysin meidän näköisemme koti. Koska meri näkyy enemmän tai vähemmän kodin lähes jokaiseen tilaan, sisustus ja tilanjako suunnitellaan sen ehdoilla, että näköalasta saadaan kaikki irti. Kunhan saamme avaimet ja palaamme reissusta, pääsen näyttämään tarkemmin millaisia visioita minulle on kodin varalle. :)

5 x PARASTA JUURI NYT



Lomamatkojen suunnittelu. Kesän ensimmäinen reissu starttaa jo tällä viikolla, ja kohteena on Japani, jossa on tarkoitus ihmetellä Tokiota, maan kaunista luontoa ja tietysti syödä japanilaisia herkkuja niin paljon kuin napa vetää! Sieltä palattuamme on lämpö toivottavasti tavoittanut jo Suomenkin. Kesä menee enimmäkseen kotimaassa, mutta Tallinnassa on tarkoitus viettää viikko ja perinteinen Tukholman reissukin on jokavuotinen must. Alkusyksyllä menemme taas muutamaksi viikoksi Jenkkeihin sekä piipahdamme ehkä Kanadankin puolella ja talvilomalle olemme hahmotelleet Australiaa, Uutta-Seelantia tai Etelä-Afrikkaa. Saa nähdä miten käy!

Espoon rantaraitti. Kotikaupunkihan on kaikille se rakkain, ja Espoon merenrantaa myötäilevä ulkoilureitti saa sydämeni sykkimään sille entistä enemmän. Tänä kesänä tullaan taas pyöräilemään raittia pitkin eestaas, ja onpa sen varrelle ilmestynyt hyviä palvelujakin. Äitienpäivänä käytiin korkkaamassa Nokkalan Majakka, joka on rakennettu aivan meren äärelle ja jonka jokirapucaesar on älyttömän hyvää, suosittelen!


Kirppislöydöt. Tämän kevään paras löytö on ehdottomasti kierrätyskeskuksesta hakemani pyöreä marmorinen ruokailupöytä, joka paitsi maksoi vain muutaman kympin, palautti myös uskoni siihen, että kirppareilla ja kiertiksissä käyminen voi todella olla vaivansa väärti!

Kirjasto. Lukeminen on minulle tärkeää ajanvietettä kesät talvet, joten kirjasto on ihan ykköspaikka! Meillä päin kirjastoissa on myös vie ja tuo-kirjatelineet joista saa ottaa omaksi vaikka mitä löytöjä: viimeksi nappasin mukaan pokkarin Kuinka kasvattaa bébé, jota oli mielenkiintoista lukea, vaikka en jälkikasvusta toistaiseksi haaveilekaan. Kirjaston omista kirjoista erilaiset lifestyle-oppaat ovat aina mielenkiintoista luettavaa: viimeksi tavasin Hygge-kirjasta onnellisen elämän perusteita ja totesin, että oma elämäni on tainnut koko ajan olla aika hyggeligt. :)

Elämää mullistavat ostokset. Nyt on tullut hankittua jotain itselleni niin tärkeää ja hienoa, että taidan jättää sen tässä kertomatta ja omistaa sille ihan oman postauksensa seuraavaksi…ehkä arvaatkin jo mistä on kyse? ;)

VUODEN 2016 KOHOKOHDAT

Vuoden vedellessä viimeisiään on aika koota yhteen sen parhaat palat niin matkojen kuin muidenkin kuulumisten osalta! Tänä vuonna jäi taas takataskuun paljon uutta koettua ja opittua, niistä koostin pienen mietelmän postauksen loppuun. Ensin kuitenkin kuluneen vuoden kimppuun!

Tammikuussa matkasimme toista kertaa Marokkoon, ja vihdoin sain sen verran pysyviä muistijälkiä basaarien tuoksuista (ja hajuista), että pystyn ne palauttamaan mieleeni täällä kotonakin. Marrakechin luksusriadit, ihanat ostoskujat, yö Saharassa ja kaksi päivää vaeltelua Atlasvuorilla, check! Niistä voit lukea lisää täältä.



LAHJOISTA JA ANTAMISESTA


 Lahjoja on ihana antaa ja saada, siitä tuskin kukaan on kanssani eri mieltä. Mutta millainen lahja on paras lahja niin saajalleen kuin antajalleen? Aina kun pohdin asiaa, tulen siihen tulokseen, että meidän lähipiirissämme kaikilla on jo kaikkea, ja periaatteessa lahjoja ei tarvitsisi antaa kenellekään. Symbolisessa mielessä ja antamisen ilosta paketteja kuitenkin kertyy joka joulu pukinkonttiin. Stressi lahja-asioissa on siitä huolimatta pitkälti selätetty. Joinain vuosina sitä saa aivan loistavan lahjaidean jonka mielellään toteuttaa rahaa ja aikaa katsomatta, mutta on myös vuosia jolloin pää takoo tyhjää eikä oikein keksi mitään toiselle sopivaa. Silloin on täysin ookoo antaa vaikkapa hyvää suklaata ja pullo viiniä!

Muutenkin suosin aina kun mahdollista, syötäviä tai käytössä hupenevia lahjoja tai kierrätyslahjoja. Esimerkiksi sisustusesineet eivät käytössä kulu ja siitä maljakosta, jolle ei enää itsellä ole käyttöä, voi olla paljonkin iloa saajalle jos sisustusmaut kohtaavat. Kirjojen suurkuluttaja taas nauttinee aivan yhtä paljon divarilöydöstä kuin kirjakaupasta ostetusta, etenkin kun nykyään uutuuskirjojakin löytää hyväkuntoisena helposti murto-osalla alkuperäishinnasta. Ja käsistään kätevä tekee tietysti lahjat itse! Omasta kokemuksesta ainakin tiedän, että rakkaudella itse tehty lahja joka menee täysin nappiin, on arvokkaampi saajalleen kuin mikään mitä rahalla saa.

Olen myös yrittänyt muistaa, että yksittäisiä lahjoja tärkeämpää on olla vuoden jokaisena päivänä läheisilleen niin hyvä kuin pystyy, ja osoittaa teoillaan arvostusta ja rakkautta heitä kohtaan. En ollut nuorena aina kovin hyvä ilmaisemaan itseäni sillä saralla, mutta onneksi ikä opettaa ja olen kuitenkin pienestä pitäen ollut äärettömän kiitollinen siitä, että minulla on ihana perhe joka tukee minua tiukoissakin paikoissa!




Yllä vielä pari kuvaa jotka otin jokin aikaa sitten, ennen kuin olohuoneen uusi matto saapui. Mutta nyt taidan viimeistellä loput paketit ja nauttia loppuillan kodin tunnelmasta! 

SUMMER UPDATE



Miten nämä tauot aina venyvät!

Eipä siinä kaunistelemista, kesä on vain vienyt mukanaan enkä ole yksinkertaisesti ehtinyt kirjoittamaan blogiin. Sen sijaan olen keskittynyt täysin rinnoin viettämään kaiken vapaa-aikani ulkona ja rentoutunut, nautiskellut elämästä. Satuloinut ratsuni ja karauttanut metsiin seikkailemaan. Lukenut kirjoja meren rannalla. Torkkunut taloyhtiön pihalta löytämissäni salaisissa sopukoissa. Ja löytänyt jotain terveyteni kannalta todella tärkeää: liikkumisen ilon.

 Muutto uuteen ympäristöön ja mahdollisuus pyöräillä tai kävellä kaikkialle on saanut minut liikkumaan enemmän kuin koskaan ennen. Saatan lähteä aurinkoisena päivänä pyörällä Helsinkiin tekemään ikkunaostoksia, tai kulkea päämäärättömästi rantaraittia pitkin, ihanista taloista unelmoiden. Vietän mieheni kanssa myös paljon enemmän yhteistä aikaa, sillä yhdessä liikkuen on ollut ihanaa lähteä syömään, kaupungille tai nauttimaan luonnosta ja merestä. Autoa käytän enää vain työmatkoihin, ja se on tuntunut todella vapauttavalta! Painoakin on lähtenyt, useita kiloja. Vaatteet jotka eivät ole vuosiin menneet päälle, alkavat pikku hiljaa mahtua päälle, ja sekös on kannustanut liikkumaan entisestään.




Matkallekin on tässä välissä editty: kolmen viikon patikointiloma Yhdysvalloissa! Kuinka paljon taas ehtikään nähdä, kokea ja imeä itseensä lännen luontoa ja sen historiaa. 150 kilometrin verran me taivalsimme polkuja vuorilla, erämaassa ja kanjoneissa. Siellä sitä oppii arvostamaan asioita ihan eri näkökulmasta. Kuinka kalliarvoinen voi olla varjoisa paikka aavikon paahteessa, kuinka hyvältä tuntuu tasainen osuus haastavalla reitillä, miten hyvältä purkkiruoka maistuu kun katselee samalla luontoäidin taidemaalausta!

Matkasta lisää kunhan saan kuvat käsiteltyä, mutta ensin muutama niistä kauan sitten luvatuista kotikuvista! Nämä ovat otettu pari kuukautta sitten ja suurin osa tuntuu nyt jo julkaisukelvottomilta kun valokuvauksesta on taas ehtinyt oppia niksin tai pari, pitänee siis käydä koti uudestaan läpi kameran kanssa...mutta sitä ennen on edessä spontaani viikonloppureissu Pariisiin, joten nyt täytyy painua pakkaamaan!

UUDESSA KODISSA


Uuteen kotiin on jo hyvin ehditty asettua, blogi vain on viettänyt hiljaiseloa allekirjoittaneen nauttiessa täysin siemauksin uudesta asuinalueestaan! Kerrostaloelämä ei ole ollut niin kamalaa kuin luulin, ja meren läheisyys on houkutellut minut monta kertaa viikossa kävelemään ja istuskelemaan rannalle, laivoja katselemaan ja avomerta ihailemaan. Myös kauppojen läheisyys on antanut elämääni ihan uuden aspektin, ja on ollut ihanaa ajaa pyörällä nopeasti keskustaan syömään...! Täällä asuminen on saanut meidät jopa miettimään uudelleen, että haluammeko sittenkään muuttaa sinne metsän keskelle. Saa nyt sitten nähdä mitä päädymme ostamaan. ;) 

Koska tämä asunto on vain väliaikainen etappi, emme tehneet suurta remonttia siihen. Pikastailaukseen riitti seinien maalaus jämämaaleilla ja lattian vedin ronskisti Betoluxilla ilman pohjatöitä, yllättävän hyvin se parkettiin tarttui! Yllättävän hyvin riitti 9 litran ämpäri noin 70 neliön maalaamiseen kahdesti, olohuoneen sain sudittua kolmella kerroksella, millä sai jo täydellisen peittävyyden. Nyt minulla on elämäni ensimmäistä kertaa valkoiset lattiat ja minä niiin rakastan tätä valoa! Ehdottomasti ääni tällaiselle lattialle myös seuraavassa kodissa. 



Pientä esimakua kodista eteiskuvien muodossa: käytävämäisestä eteisestä kuljetaan kodin muihin tiloihin. Oikealla on olohuone, vasemmalta löytyy keittiö ja makuuhuone on käytävän perällä. Tilat ovat avaria ja vaikka aluksi nähdessäni asunnon olin kauhuissani, tästä kuoriutui lopulta oikein mukava lukaali! Vielähän kaikki on vähän kesken ja ajatushautomossa on muutamia ideoita jotka pistänen toteutukseen pian, tällaisessa väliaikaisasunnossa on turvallista kokeilla sellaisiakin ideoita tai maalauskokeiluja joihin ei muuten ehkä tulisi ryhdyttyä. Loistava koekaniini, siis.

Ihanainen Scarlett-juliste matkasi Tukholman Fotografiskasta mukaani jo aikoja sitten, mutta vasta täällä se löysi oman paikkansa. Oliivipuu taas on uusi hankinta, jonka elossapitovastuu on miehelläni, minulla se viherpeukalo kun on keskellä kämmentä.


Tällainen "sneek peek" siis, pian luvassa lisää kuvia! Iskeekö uuden kotin tyyli teihin? :) 

MUUTTO EDESSÄ


Se on nyt myyty! Meidän kotimme, siis. Myynnissä se ehti olla päivän, joten kaikki tapahtui vähän nopeammin kuin olimme osanneet odottaakaan, ja löysimme itsemme tilanteesta jossa oli tehtävä nopeita ratkaisuja ettemme joudu taivasalle. Uutta kotia ei ole vielä löytynyt, mutta väliaikaisasunto löytyi Tapiolasta, minne muuttoa odotan yllättäen innolla! Olen aina pitänyt itseäni vähän "metsäläisenä", mutta ajatus siitä, että voin parissa minuutissa kävellä ostoksille, ravintoloihin ja palveluiden äärelle, kutkuttaa minua. Vielä kun lisää pakettiin meren läheisyyden ja sen, että polkupyörälläkin keskustaan ajaa nopeasti, minusta tuntuu, että tästä on tulossa oikein mukava kesä. :)

Vielä pitää hoitaa pintaremontointi loppuun, pakata ja siivota, mutta sitten pääsemme muuttamaan! Odotan innolla, että pääsen sisustamaan taas vähän erilaista paikkaa, jos nyt innostuisin kokeilemaan vähän rohkeammin erilaisia sisustustideoita! Kuvia luvassa kunhan muuttokuorma saadaan purettua ja aseteltua paikoilleen...

ELÄMÄNTAPAREMONTTIA JA OSTOLAKKO


25 vuotta taisi olla se maaginen ikä, jonka jälkeen paino ei enää pysynyt entisellään vaan jokainen ylimääräinen suupala on löytänyt tiensä reisiin ja vyötärölle. Parina viimeisenä vuotena olen tuskastellut paitsi uutta ulkomuotoani, myös sitä kun puolet vaatekaapista ei enää mene ylle ja kledjut ehtivät mennä pois muodista ennen kuin minä pääsen niitä käyttämään. Silti olen aina silloin tällöin ostanut lisää liian pieniä vaatteita sillä ajatuksella, että “kyllähän minä huomenna sen laihduttamisen aloitan” ja jotenkin ihmeellisesti sitä huomista ei kuitenkaan tullut.

Kuntokin saisi olla parempi, nykyään en kovin pitkälle pääse hengästymättä ja esimerkiksi matkoilla tämä rajoittaa vaellusmahdollisuuksiamme inhottavasti. Syitä elämäntaparemonttiin löytyisi siis useita, ja hammasta purren olen yrittänyt aloittaa uuden elämän.

Kuntosalilla on nyt käyty ja kotiin on ostettu täsmävälineet tehokkaaseen kotijumppaan. Lisämotivaationa lupasin itselleni, että en osta (melkein) mitään uusia vaatteita ennen kuin alan mahtua entisiin, joten tämä kuntokuuri tekee hyvää paitsi terveydelle, myös taloudelle. Samalla ehdin fiilistellä vaatekaapin nykyistä sisältöä, en nimittäin ole vieläkään päässyt selville täysin omasta tyylistäni, enkä osaa sanoa mitkä olisivat vaatekaappini kulmakivet tai luottoasusteet.  Muun muassa tätä varten ostin itselleni jo kuukausia sitten hehkutetun Säker Stil-opuksen, mutta en ole ehtinyt vielä  lukemaan sitä - siinäkin olisi hommaa keväälle!

Onko muilla vastaavia projekteja käynnissä? :)

ASUNNON KUVAAMISESTA


Kun mietimme asunnon laittamista myyntiin, päätimme ensin ottaa kuvat itse, olihan meillä kuitenkin hieman näkemystä kuvaamisesta ja ihan hyvä kamerakin. Katseltuamme muiden ilmoituksia onneksi päädyimme lopulta otattamaan kuvat ammattilaisella, ja pakko myöntää, että se kannatti. Kunnon kalustolla kuviin sai valoa ja kirkkautta harmaanakin kuvauspäivänä, toisin kuin meidän omalla Olympuksellamme. Tässä postauksessa jaan parhaat otokset kanssanne ja paitsi muistelen omaa historiaani tämän asunnon kanssa, pohdin myös asuntokuvaamista eri näkökulmista. 

Yllä oleva kuva muuten on lempinäkymäni asunnossa - siitä näkee melkein kaikkialle ja en ikinä kyllästy ihailemaan makuuhuoneiden paksuja oviaukkoja; sisäseinätkin ovat tiiltä tässä asunnossa, mikä tuo sellaista kivaa kivitalon fiilistä. 



Muistan tätä asuntoa ostaessamme katsoneeni heti, että olohuoneeseen saa hyvin ison ruokapöydän. Toinen mihin rakastuin, oli olohuoneen ikkunaseinä, sillä patteria lukuunottamatta se on lähes pelkkää lasia. Asunnossa on muutenkin isot ikkunat, mikä saisi olla yleisempi standardi suomalaisissa kodeissa! Valoa saa niin vähän puolet vuodesta...


Eteisen liitutaulukaappia jään kaipaamaan, ja voi olla että teen siitä jonkinlaisen variaation seuraavaankin asuntoon. On ollut hauskaa kirjoitella ylös paikkoja joissa on käynyt, joskin listan päivitys tahtoo aina jäädä!


Keittiön välitilan slammasin laastilla, ja siitä tuli omaan silmään todella kiva. Kohdevalaistus saa pinnan näyttämään elävältä, ja se sopii mielestäni kokonaisuuteen paljon paremmin kuin alkuperäinen, kirkkaansininen mosaiikki. Jos saisin itse suunnitella keittiön, se olisi erilainen, mutta kyllä tähänkin omalla tavallaan ehti kiintyä.


Kylpyhuoneen pintaremontista olemme ihan ylpeitä. Ostaessamme asunnon kylppäri oli teknisesti täysin kunnossa, mutta pinnoiltaan vanhentunut; puupaneelikatto, marmorikuvioitu ysärilaatta seinässä, kulahtanut peilikaappi ja repsottava muovinen suihkuseinäke - tiedätte mitä tarkoitan. Uusimme kaikki kiintokalusteet, lisäsimme suihkuseinät ja maalasimme seinät sekä katon. Kylppäri raikastui siitä huomattavasti, ja jos jotain tästä saan viedä mukanani, niin oivalluksen siitä, että neliöitä tärkeämpää on hyvä suunnittelu. Vaikka kylpyhuone on mikrokokoa, on jo pelkkä suihkutila juhlavan kokoinen. Jos voisin, siirtäisin tämän pohjan myös seuraavaan asuntoon.


Näitä kuvia katsellessa en voi olla ajattelematta, että asunnon kuvaaminen myyntiin tuottaa kuitenkin hyvin erilaisen lopputuloksen ja erilaisen tunnelman kuin ns. blogi/-lehtikuvaaminen. Myyntikuvissa tärkeintä on saada selkeä kuva tiloista ja kokonaisuudesta, mutta laajalla kuvakulmalla otetuissa otoksissa tunnelma kyllä kärsii. On jopa raskasta katsoa kerralla liian suurta aluetta, sillä pidän enemmän yksityiskohdista ja maltillisemmista otoksista, joissa esitellään kerrallaan huoneen yksi osa-alue. Hyvän sisustuspostauksen flow meneekin yleensä niin, että pala palalta rakennetaan sitä kokonaiskuvaa, ja yksi otos koko huoneesta riittää. Aina sitäkään ei tarvita. Ja kääntäen, myynti-ilmoituksissa taas kuvat irrelevanteista yksityiskohdista lähinnä hämmentävät potentiaalista ostajaa: Miten ostopäätökseeni vaikuttaa lähiotos kukkavaasista, tai harkiten asetellusta leikkuulaudasta ja keittiöpyyhkeestä? Eiväthän ne edes tule asunnon mukana! Myönnän toki, etten ole myynnin ammattilainen niin en voi mennä täysin vannomaan, etteivätkö ne jollekin voisi toimia.

Tällaisia mietteitä siis, niiden myötä toivotan kaikille hyvää viikonlopun alkua! Itse vietän sen todennäköisesti pohtien asuntoasioita...:)

TIISTAIMIETTEITÄ

Kauppareissulla löysin alle neljällä eurolla käsittämättömän runsaan liljakimpun, jossa kukkia on yli kaksikymmentä! Siitä riittää piristystä marraskuun päiviin pitkäksi aikaa, jos vain muistan vaihtaa vedet säännöllisesti. Yleensä en...:)

Piristystä kaivataankin, sillä kyselin tänään hammaslääkäriltä kustannusarviota purukalustoon kuntoon saattamisessa. Minulla on siis synnynnäisesti sitä sun tätä hauskaa siellä suussa, ja iän myötä väärä purenta yms. alkavat vaikuttaa terveyteen enemmänkin. Olin tipahtaa tuolilta kun kuulin, että lähemmäs 10 000 € mennään! Onneksi se ei nyt ole päivän päälle, mutta kyllä aloin hieman nikottelemaan tuota summaa miettiessäni. Ei auta kuin alkaa säästämään!

Säästämisestä puheen ollen, huomaa heti miten niitä säästöjä kertyy kun ei osta koko ajan jotain. Olen ehkä jopa oppinut pikkuhiljaa tekemään niitä kestävämpiä valintoja ja malttamaan mieleni, jos en ole ihan varma siitä, mitä haluan. Toki säästämisvimmaa aiheuttaa myös tuleva asunnon osto, mutta olen kamalan malttamaton siinä mielessä, että turhaudun kun mitään kivaa ei tunnu markkinoille tulevan. Tai no, sillä hinnalla mihin on varaa. :D Ei siis auta kuin kärsivällisesti odotella!

Odottelun lomassa olisi korkea aika alkaa miettiä talvilomamatkaa, joka tällä kertaa on vain maltillisesti viikon mittainen pätkä tammikuussa. Mihin mennä, mitä tehdä? Olisi mukavaa, jos kohdepaikassa olisi edes vähän lämmintä, eli kyllä sen vähän kauempana pitäisi olla. Ideoita, ehdotuksia? :)

Ensi viikolla pääsen onneksi vähän tuulettamaan ajatuksiani Tallinnan-risteilylle. Voi kun osuisi hyvät säät kohdalle!

PALUU TAUOLTA & KUULUMISIA

Palaanpa "blogihaudan" takaa kummittelemaan sopivasti näin halloweenina, sillä taukoa ehti kieltämättä jo syntyä! Sille on kuitenkin melko hyvä syy: kaiken aikamme ja energiamme on vienyt uuden kodin etsintä!

Nyt se alkaa olla varmaa, että tästä kodista on aika siirtyä eteenpäin, ja oleme visioineet jo mahdollisuuksiamme, budjettia, tehneet listoja suosikkokohteista ja tietysti käyneet iltapäivisin ja viikonloppuihin tutustumassa niihin. Huomisenkin ohjelma on selvillä, asuntonäyttöjä luvassa. ;) Kriteerit ovat kovat, mutta lopultahan asunto tulee valittua fiiliksen mukaan. Kyllä sen vaan tuntee, kun astuu tulevaan kotiinsa. Niin meille kävi tämänkin kanssa!

Nyt kun tulevan kodin etsimisestä on tullut konkreettista, samalla olen joutunut tekemään pientä itsetutkiskelua, sillä se, miten ja missä asumme, kertoo meistä yllättävän paljon. Vielä vuosi sitten voisi sanoa, että suorastaan ihannoin kaupunkielämää, ja kaipasin joskus jopa keskustaan asumaan, mutta se ei ollut oikeasti minua. Minä olen perusluonteeltani erakko, joka kyllä viihtyy muiden seurassa, mutta kaipaa lopulta eniten omaan rauhaan vetäytymistä. Mieheni on samanlainen, joten sovimme hyvin yhteen! Tänä vuonna olemme matkoillamme olleet melkein pelkästään luonnossa liikkumassa, ja en ole pitkään aikaan ollut onnellisempi kuin istuessani Utahin erämaassa intiaanien raunioiden äärellä, tai makoillessani Alpeilla kilometrien korkeudessa. Suomessakin olemme joka viikko nauttineet lähiseudun ulkoilureiteistä, ja missään muualla en tunne itseäni niin rentoutuneeksi ja kotoisaksi kuin luonnossa, katsellen sen kauneutta ja kuulostellen sen hiljaisuutta. Tämän tosin ei pitäisi olla minulle mitään uutta, sillä jo nuorena saatoin käydä 5-6 kertaa viikossa luonnossa ratsastamassa, joskus tuntienkin mittaisia lenkkejä. Onneksi minulla on edelleen mahdollisuus nauttia siitä, sillä ensimmäinen oma hevoseni on edelleen hyväkuntoinen ja jaksaa mainiosti rennot metsälenkit. :)

Näistä pohdinnoista johtuen etsinnässä on omakotitalo luonnon keskeltä, ja päätimme, että tarvittaessa olemme myös valmiita muuttamaan vähän kauemmaksi mikäli se auttaa meitä saamaan unelmiemme talon. Lähempääkin löytyisi, toistaiseksi jarruna on vain ollut allekirjoittaneen hulppeat unelmat, joita pitää ehkä editoida realistisemmiksi...(lasiset seinät 5 metriä korkeassa olohuoneessa, joista avautuisi hulppeat näkymät karuun mutta valoisaan mäntymetsään kansallispuiston kupeessa...)

Toisaalta, pitäähän sitä tytöllä unelmia olla! 


Kuvassa vähän esimakua työhuoneen uudesta ilmeestä, ja on muuallakin kodissa pientä muutosta tapahtunut, yleisilme vaihtunut talvisempaan. Niistä lisää lähipäivinä!

KOTISEUTURAKKAUS JA MUUTTOKUUME


Syksyn ensimmäinen flunssa löysi tiensä tänne, pakottaen minut enimmäkseen lepäilemään. Samalla onneksi ehdin miettiä hieman asumisemme tilannetta, elämmehän käännekohdassa jossa pian molemmat ovat (toivottavasti) työelämässä.

Viihdymme hyvin nykyisessä kodissamme, joka on lähellä palveluita ja omaa perhettäni; voin piipahtaa sukuloimaan kävellen ja pyöräilen kymmenessä minuutissa Ikeaan jos iskee tarve ostaa vaikka lihapullia. Piha on iso ja suojaisa ja huonejako onnistunut. Kuitenkaan ihan kaikkia haaveita tässä asunnossa en ole pystynyt täyttämään, ja kaikki materiaalivalinnatkaan eivät ole omasta kynästä. Lattiaa ja keittiötä ei olla raaskinut vaihtaa, sillä ne ovat uudet ja hyvässä kunnossa. Isommilta remonteilta on pidättäydytty senkin takia, että ikinä ei voi tietää milloin kohdalle osuu mahdollisuus hankkia se täydellinen asunto.

Millainen sitten unelmiemme koti olisi? Todennäköisesti omakotitalo metsäisellä tontilla hyvien kulkuyhteyksien päässä, mutta täällä Espoossa se usein tuntuu mahdottomalta saavuttaa. Kaavoituksen puute ja tonttien panttaus aiheuttaa sen, että silloin harvoin kun joku sopiva maapala tai talo tulee markkinoille, on siihen isketty liian kallis hintalappu. Ei kiitos! En mielellään kuitenkaan muuttaisi täältä pois, sillä Espoo on aina ollut koti ja melkein jokainen niemi ja notko on tullut elämän aikana tutuksi. Täällä on meri, täällä on suuret metsät, järvet, kauniit kartanot ja viljavat pellot. Voit elää halutessasi täysin pöpelikössä ja silti suoriutua alle puolessa tunnissa Kamppiin. Jep, täällä yritetään pysyä. Toki unelmakohteen löytyessä voidaan kuntarajan ylityskin hyväksyä, mutta sitten se saa olla jo todella jotain erikoista. ;)

Nyt odottelemme, katselemme ahkerasti Oikoteitä ja Etuovia ja elättelemme toivoa, että jotain sydämet pysäyttävää tulee vielä jonain päivänä vastaan. Usein en edes ole ihan varma, kumpi on kivempaa: unelma vai toteutunut unelma. On niin vain haaveilla tulevasta, ja niin kauan kun mitään ei ole lyöty lukkoon, kaikki on mahdollista!

Ps. kuva napattu kesän kävelyretkeltä Nuuksiosta. Syksyn retkiä innolla odottaen!