Dolomiiteilla osa 2

Lagazuoi-vuoren jälkeen ajoimme seuraavan aamuna patikoimaan sen lähistölle Rifugio Scotoniin ja siitä vielä eteenpäin Lagazuoi-järvelle. Päivä oli sumuinen mutta se tuntui sopivan maisemaan: laakso ja rinteet joita pitkin etenenimme, muistuttivat ajoittain Yosemitea, joka on meikäläisen spekseillä pirun komea paikka. Ei siis valittamista reittivalinnassa, säästä huolimatta!

Lagazuoi-järvi oli tyypillinen vuoristolampi; pieni, kauniin värinen ja pirun kylmä. Sen yläpuolisilla rinteillä kiemurtelivat reitit jonnekin kauas: onko kukaan edes laskenut, kuinka monta tuhatta kilometriä vaellusreittejä Alpeilla on? Varmaa on ainakin, että niillä saisi vuosikausia vietettyä kepeästi. Me tyydyimme kuitenkin tällä kertaa laskeutumaan alas vuoristomajaan ja nauttimaan siellä paikallisia antimia. Alppiruoka on melko tuhtia ja maanläheistä lihoineen ja perunoineen, joten nälkä sillä lähtee mutta kulinaristisia elämyksiä emme ole vielä kokeneet. Voihan se tietysti olla niin, että ollaan vain syöty väärissä paikoissa tai vääriä asioita. :)

Iltapäivän edetessä sää muuttui sateiseksi ja sumuiseksi, joten loppupäivä meni ajellessa hissukseen kohti hotellia ja miettiessä aikataulua seuraavan päivän ohjelmalle Venetsiassa. Siitä ehdinkin jo kirjoitella täällä. Venetsiasta matka jatkui läntisemmille Alpeille, missä ollaankin käyty jo kolmena kesänä!

Dolomiitit ja ylistys roadtripeille

Nyt on pakko laittaa vihdoin jakoon kuvat joita tuli otettua kesällä Dolomiiteilla käydessämme; olin jo jonkin aikaa halunnut nähdä tätä Alppien rosoisempaa osiota ja vaikka lomaa oli vain viikon verran, olimme tarpeeksi hulluja oikeasti ajaaksemme Italiaan niitä katsomaan. Automatkoissa on jotain maagista: se on vähän kuin meditointia, kun istuu pari vuorokautta putkeen ja vain tuijottaa ohikiitävää maisemaa, ajattelee ja vaihtaa silloin tällöin sanan tai kaksi toisen kanssa.

Parista pysähdyksestä huolimatta matkamme taittui rivakasti: Tukholmasta lähdimme lauantaiaamuna, ja jo sunnuntaina iltapäivällä olimme Alpeilla patikoimassa. Yksi syy nopeaan etenemiseen on tietysti hotellihässäkän poistaminen aikataulusta: viikon aikana nukuimme enimmäkseen autossa, hotelliöitä karttui 9 päivän matkalla vain kolme. Sen verran mukavaksi paikaksi "Hotel Honda" osoittautui. Oman auton takakontissa uinuessa ei tarvitse murehtia luteita, kökkäreisiä lakanoita tai jalkasientä kylpyhuoneessa. Ilmaistakin se vielä on! Kyllä roadtrip vaan on niin paras tapa lomailla.

Mutta takaisin Dolomiitteihin, tuohon laajaan alueeseen koillis-Italiassa. Tällä reissulla ei ehtinyt kuin vähän raaputtaa pintaa; tuonne pitää palata uudelleenkin! Hienoin kokemus oli patikoida Lagazuoi-vuoren huipulle, osittain tunneleita pitkin: vuoren sisällä ja ympärillä on ensimmäisen maailmansodan ulkoilmamuseo. Sata vuotta sitten iso osa Dolomiitteja oli sodan rintamalinjaa, ja sotilaat kaivoivat kilometreittäin tunneleita vuorten sisälle kun taas vuorten seinämille tehtiin huomaamattomia kulkureittejä jotka kulkevat Via Ferrata-nimellä. Yhtä sellaista pitkin laskeuduimme vuorelta alas, ja muutamia jänniä kohtia reitillä oli, vaikka se helpoksi kai vielä laskettaisiinkin. Muita siellä ei juurikaan ollut, mikä teki reitin varrella olevien tunneleiden tutkimisesta entistä jännempää. Ylös tullessamme tunneleita pitkin taas sai mennä muiden seurassa, mutta hurjalta se silti tuntui: kosteassa pimeydessä kilometri toisensa jälkeen jyrkkää nousua, pelkän taskulampun varassa.

Illalla nautiskelimme maisemista niityllä istuskellen ja viiniä juoden, trangialla kokattu ruokakin maistui erinomaiselta. ;) Illaksi kävimme autoon nukkumaan ja aamulla herättyämme oli aika jatkaa matkaa. Luvassa siis vielä pari Alppiaiheista postausta!

Kannattaa muuten tsekata myös Maarit Helenan ja Suvi Höydenin jutut Dolomiiteilta, hyvin samoissa maisemissa on menty! Toisin kuin kaupunkilomailussa, luontomatkailussa on aina hauska huomata, että vaikka olisi käynyt tismalleen samassa paikassa kuin joku toinen, kuvat ja kokemukset voivat kuitenkin olla hyvinkin erilaisia; jokaisen kokemus on ainutlaatuinen ja uniikki.

PÄIVÄ VENETSIASSA

Elokuussa jo meille perinteeksi muodostuneella Italia-roadtripillä ehdimme käymään Venetsiassa, sillä se oli matkamme varrella kun ajoimme Dolomiiteilta Aostaan. Näistä upeista alppikohteista lisää luvassa myöhemmin!

Kuten kaikkiin maailman suosituimpiin turistikohteisiin, myös Venetsiaan kohdistui hyvin ristiriitaisia odotuksia. Olisiko se tunkkaisen kuuma, ahdas turistimassoista ja täynnä haisevia kanaaleja, niinkuin moni oli väittänyt? Elokuu ei ainakaan tilastollisesti ollut hyvä aika mennä kaupunkiin, mutta päätimme antaa sille mahdollisuuden.

Pysäköimme mantereen puolelle (asia kannattaa googlata pysäköimiseen liittyvien kuriositeettien takia) ja jatkoimme bussilla perille, matkaa kesti vain kymmenisen minuuttia. Olimme liikkeellä pienellä budjetilla kuten aina, mutta onneksi rahaa ei juuri tarvittukaan, sillä Venetsia ei ymmärtääkseni ole varsinaisesti tunnettu kaupoistaan tai ravintoloistaan. Parasta tekemistä siellä päiväseltään vierailevalle on ostaa gelatoa kojuista ja harhailla ympäriinsä, ihastella arkkitehtuuria ja eksyä pienille sivukujille jotka loppuvat umpikujaan - tai kanaaliin. Jos aikaa on käytettävissä enemmän, kulttuuria ja historiaa on myös tarjolla lukuisien museoiden ja historiallisten rakennusten muodossa; Venetsialla kun on värikäs menneisyys. Meri on läsnä kaikkialla mutta ei tietoakaan epämiellyttävistä hajuista! Ainoastaan raikas merellinen tuoksu leijui kaupungissa, ja meillä kävi myös sään puolesta uskomaton tuuri: lämpötilaa oli miellyttävät 23 astetta ja aurinkokin tuli iltapäivällä esiin pilvien takaa.

Turisteja on pääkallopaikoilla paljon. Siis todella paljon. Mutta koska kaikki ovat keskittyneet niille muutamille suosituimmille neliömetreille tungeksimaan, jää muu kaupunki kätevästi omaan rauhaansa. Ei ole vaikeaa löytää täysin autioita katuja, ja näkemämme perusteella myös lähes kaikki museot olivat rauhan tyyssijoja. Etenkin illan tullen kaupunki rauhoittuu myös ruuhkaisimmilla alueilla, risteilyalusten matkustajien lähdettyä.

Ostimme muistoksi käsityönä tehdyn paperimassamaskin pienestä putiikista, jossa niitä vielä valmistetaan perinteiden mukaan. Näitä kauppoja on vain vähän jäljellä sillä suurin osa myytävistä maskeista on muovisia, halvempia jäljitelmiä. Jos siis haluaa tukea venetsialaista käsityöperinnettä, nuo pienet artesaanikaupat kannattaa tsekata!

Minusta Venetsia kannattaa kokea ainakin kerran, mutta ei välttämättä sen enempää, maailma kun on täynnä niin paljon ainutlaatuisia paikkoja jotka nekin odottavat näkijäänsä. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että monen sydämen tuo eriskummallinen "kelluva" kaupunki vie ja he palaavat sinne aina uudelleen!

POMPEIJI

Moni muistaa historiankirjasta lukeneensa Pompeijista, kaupungista joka hetkessä katosi pyroklastisen tuhkapilven alle Vesuvius-tulivuoren valtavassa purkauksessa. Koko elämä kaupungissa pysähtyi hetkessä, mutta tämä hetki taltioitui ikuisiksi ajoiksi historiaan, asukkaiden jäämistöstä hyvin säilyneisiin rakennuksiin ja taideteoksiin. Pompeijin erikoisuushan on siinä, että tuhka ja hohkakivi, jota purkautui ainakin sata miljoonaa tonnia ilmaan, säilöi kaiken harvinaisen hyvin, myös ihmiset jotka jäivät tuhkakerrosten alle. Tuhkaan muodostui ihmisen muotoinen "tasku", joka kipsillä täyttämällä muuttuu dramaattiseksi kipsivalokseksi.

Pompeiji sijaitsee etelä-Italiassa, lähellä Napolia ja on oiva päiväretkikohde. Kätevimmin paikalle pääsee autolla, jonka voi parkkeerata kohtuullisella korvauksella johonkin monista yksityisistä parkkipaikoista. Vaikka sisäänkäynnin luona vaikuttaisikin olevan ruuhkaista, on rauniokaupunki niin iso, että suuretkin ihmismassat katoavat sen yli 60 hehtaarin uumeniin, ja usein siellä saa kulkea tyhjiäkin katuja pitkin. Me jopa eksyimme sinne, niin valtava se on. Turistina on hyvä tiedostaa olevansa potentiaalinen uhka paikan säilymiselle, joten on hyvä kunnioittaa raunioita eikä tehdä mitään sellaista, joka edistäisi kulttuuriperinnön tuhoutumista. Pompeiji on kärsinyt valtavasti ryöstelystä,  väärin toteutetuista arkeologisista kaivauksista sekä kävijöiden runsaasta määrästä. Lisäksi se lähialueineen on alati uhan alla: Vesuvius on Manner-Euroopan ainoa aktiivinen tulivuori, jonka odotetaan purkautuvan vielä joskus.

Se, mikä Pompeijissa erityisesti kiehtoi, oli nähdä miten samanlaista elämä on ollut kaksituhatta vuotta sitten. Oli kauppoja, baareja, jalkakäytäviä, puutarhoja, vesivessoja, hanavettä ja köyhien sekä rikkaiden taloja. Graffititkaan eivät ole uusi keksintö, sillä jo muinoin ihmiset osasivat raapustaa kädenjälkiään julkisille paikoille. Osa niistä on asiallisia, osa ei niinkään. Eri paikkoihin raaputetut tekstit ovat olleet tärkeä lähde muinaisen latinan tutkimisessa, ja Pompeiji muutenkin on tarjonnut nykyajan tutkijoille paljon sellaista tietoa antiikin maailmasta, jota ei mistään muualta olisi mahdollista saada. Tärkeitä löydöksiä on tehty myös Pompeijin naapurikaupungista Herculaneumista, joka tuhoutui samanaikaisesti purkauksessa.

Pompeijista ja Herkulaneumista kaivettuja esineitä, patsaita ja taidetta ei löydä niinkään kaupungista itsestään, vaan Napolin kansallismuseosta. Siellä vierähtää helposti kokonainen iltapäivä aarteita ihmetellessä. Täysi-ikäiset pääsevät myös tutustumaan eroottiseen kabinettiin, jossa esillä on lähes pornograafista taidetta jota kaivauksissa on löydetty. Kannattaa ehdottomasti vierailla, ilman sitä Pompeiji-kokemus jää vaillinaiseksi.

PIENI KYLÄ TOSCANASSA

Jos Toscanassa ehtii käydä vain yhdessä paikassa, kannattaa vierailla Pienzassa. Tämä Unescon maailmanperintökohde on juuri sopivan kokoinen pieni kylä, jonka ehtii ottaa päivässä haltuun, sen kulttuuriaarteisiin ja renesanssiajan rakennuksiin tutustuen. Samalla saa annoksen kauneinta toscanalaista maalaismaisemaa. Pienza on muuta ympäristöään korkeammalla, ja mikään ei ole parempi tapa viettää iltaa, kuin herkutella toscanalaisella ruoalla samalla ihaillen auringon kultaamia peltoja ja niitä reunustavia sypressipuita.

Pienzasta vain 13 kilometrin päässä sijaitsee Montepulcianon komea kukkulakaupunki, joka on ehkä upeimman näköinen kauempaa ihasteltuna: illansuussa kaupungin valot syttyvät ja näkymä on kuin sadusta.

Mikäli Toscanassa aikoo yöpyä, ainoa oikea vaihtoehto on agriturismo: useimmiten luksustasoista majoitusta tarjoavat maatalot, joissa voit asua vanhassa kartanossa tai maalaistalossa, ja nauttia auringonotosta uima-altaalla. Isommat tilat tarjoavat monipuolista oheistoimintaa, mm. ratsastusta.

CINQUE TERRE

Cinque Terre on italiaa ja tarkoittaa "viittä maata" - alue koostuu viidestä kylästä ja niitä ympäröivistä jyrkistä vuorenrinteistä, jotka 1800-luvulle asti eristivät kyläryppään muusta maailmasta. Nykyään alueelle on junayhteys ja autollakin perille pääsee. Tulijoita on sitä myöten paljon: aluetta kehutaan poikkeuksellisen kauniiksi ja mekin päätimme lähteä katsomaan, pitävätkö ylistävät sanat paikkansa!

Kylissä voi majoittua, mutta usein ne ovat täyteenbuukattuja tai kalliita; lähellä sijaitsee onneksi La Spezian kaupunki, jossa voi yöpyä huokeasti. Näin mekin teimme, ja autolla pääsimme nopeasti kyliin. Parkkipaikasta joutuu tosin maksamaan, enemmän kuin jos olisi mennyt junalla perille.

Mitä Cinque Terressä sitten voi tehdä? Yksi suosituimmista ajanvietteistä on kävellä kylästä kylään vuorenrinteillä kiemurtelevia vaellusreittejä pitkin. Mikäli patikointi ei kiinnosta, voi vain nauttia maisemista, kierrellä loputtomia sokkeloisia kujia pitkin, syödä hyvää ruokaa tai lähteä uimaan kivikkoisilta kallioilta kylien edestä. Turkoosinvärinen vesi hypnotisoi, mutta meidän vierailullamme oli ajoittain sateista eikä vesi vielä ollut niin lämmintä, että uiminen varsinaisesti olisi houkutellut. Päädyimme vain kiertelemään parissa ensimmäisessä kylässä, hyvä kunto edistää liikkumista sillä korkeuseroja on - mutta voi niitä ovien määriä pikkuisilla kujilla! Olisi tehnyt mieli kurkistaa jokaisesta sisälle ja katsoa, miltä asunnot sisältä näyttivät. Uskon, että sisältä ne olivat yhtä monimuotoisia kuin ulkoa päinkin.

Vietimme paikan päällä yhden iltapäivän, ja meille se riitti, mutta romantikko tai nautiskelulomaa haikaileva viihtyy paikan päällä varmasti useamman päivän! Paikka kannattaa ehdottomasti nähdä, ja mikäli maisemaan rakastuu, voi samantyyppistä mutta hieman erilaista lähteä hakemaan etelämmästä Amalfin rannikolta. Se on meidänkin tulevien kohteiden listallamme, sitä odotellessa...