3 VUODEN SOMELOMA

Niin se vain vierähti, kolme vuotta ilman aktiivista somepäivittelyä. Tämä on ollut paitsi antoisaa, myös opettavaista aikaa monestakin eri syystä. Koko homma alkoi oikeastaan vahingossa sillä en missään kohtaa suunnitellut pistäväni blogia tauolle, olin vain nostanut riman sisällön tuottamisessa niin korkealle, etten saanut lopulta oikein mitään aikaiseksi. Tämän lisäksi satuin samoihin aikoihin yksinkertaisesti vain löytämään niin paljon uutta mielekästä tekemistä, että sosiaalinen media pääsi lopulta pitkälti unohtumaan. 

Aloin pikkuhiljaa pitämään vähän parempaa huolta itsestäni, innostuin uudelleen monista vanhoista harrastuksistani, tutustuin uusiin ihmisiin ja ennen kaikkea tutustuin itseeni. Näin jälkikäteen olen tajunnut, että samalla kun olen taas kasvanut ja muuttunut ihmisenä, niin someloma siihen päälle auttoi minua kirkastamaan monia asioita päässäni ja vapauttamaan erilaisista, enemmän tai vähemmän alitajuisista ajatusmalleista. 

Opin esimerkiksi paremmin erottelemaan milloin mielihaluni ovat sisäsyntyisiä ja milloin lähinnä ulkoisten vaikutteiden aikaansaamia. En ole koskaan kokenut varsinaisesti sosiaalista painetta, mutta voin rehdisti myöntää, että kun ei ole ollut mitään foorumia missä esitellä itseään tai kotiaan, niin iso osa asioista joita olin pitkään halunnut hankkia, hävisi nopeasti ostoslistaltani. En vain enää halunnut niitä. Olen toki edelleen esteetikko ja nautin kauniista asioista ympärilläni, mutta elämäni prioriteettilistalla ne ovat laskeneet alemmalle sijalle. 

Myös vaatemakuni muuttui. Kun en seurannut enää mitä muotirintamalla tapahtuu, huomasin pian pukeutuvani samalla lailla kuin parikymppisenä, ja en ole vuosiin viihtynyt vaatteissani niin hyvin kuin nyt. Isoin vaatepulmani nyt onkin lähinnä keksiä, mihin tunkea kaikki joutilaaksi jääneet trenssit ja bleiserit.

Ahkerana matkaajana valokuvaaminen oli ennen olennainen osa jokaista reissua - samoin kuin stressi siitä, saanko hienot hetket taltioitua tarpeeksi hyvin. Kun sitten päätin luopua suorituspaineistani kuvaamisen suhteen, tuli reissaamisesta heti paljon rennompaa. Kyllä minä kuvia edelleen otan, mutta harvemmin. Keväällä 2019 taisin ensimmäistä kertaa jättää kameran kokonaan kotiin, ja myöhemmin syksyllä se ryöstettiinkin, kaikkien muiden matkatavaroiden mukana. Siitä lisää ehkä joskus myöhemmin 😛

Rahankäyttö muuten lienee ainoa asia, mikä ei muuttunut, sillä tapani käytellä rahaa ja säästää on ollut niin vakiintunut jo vuosia. Ostan tai kulutan sen, mitä haluan, ja loput laitan säästöön. Kallein yksittäinen hankinta tässä välissä on tainnut olla VR-lasit, kodin hankintoihin ja vaatteisiin sen sijaan on mennyt satunnaisia hiluja.

Muutenkin tuntuu että olen tässä välissä jollain lailla löytänyt itseni, vaikka enemmänkin kyse lienee siitä, että olen löytänyt itseni uudelleen. Olen opetellut kuuntelemaan itseäni paremmin, ja huomaan olevani jälleen enemmän se ihminen, jota olin joskus monia, monia vuosia aiemmin - toki nyt elämänkokemuksella höystettynä. Pidän tästä persoonasta enemmän, vaikka sillä onkin tapana esittää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Suhtautumiseni elämään on muuttunut rennommaksi, ja minusta on tullut vähemmän tavoitekeskeinen. On ihan ok nauttia matkanteosta vaikka et tietäisikään määränpäätäsi - noin niinkuin vertauskuvallisesti.

Näiden muutosten myötä minusta alkoi tuntumaan viime vuoden lopulla, että nyt voisi olla hyvä aika palata taas sisällöntuotannon pariin. Tällä kertaa ilman tavoitteita, stressiä tai aikatauluja, lähinnä ajatus olisi postailla silloin kun siltä tuntuu. Katsotaan miten käy!