Dolomiitit ja ylistys roadtripeille

November 10, 2016


Nyt on pakko laittaa vihdoin jakoon kuvat joita tuli otettua kesällä Dolomiiteilla käydessämme; olin jo jonkin aikaa halunnut nähdä tätä Alppien rosoisempaa osiota ja vaikka lomaa oli vain viikon verran, olimme tarpeeksi hulluja oikeasti ajaaksemme Italiaan niitä katsomaan. Automatkoissa on jotain maagista: se on vähän kuin meditointia, kun istuu pari vuorokautta putkeen ja vain tuijottaa ohikiitävää maisemaa, ajattelee ja vaihtaa silloin tällöin sanan tai kaksi toisen kanssa.

Parista pysähdyksestä huolimatta matkamme taittui rivakasti: Tukholmasta lähdimme lauantaiaamuna, ja jo sunnuntaina iltapäivällä olimme Alpeilla patikoimassa. Yksi syy nopeaan etenemiseen on tietysti hotellihässäkän poistaminen aikataulusta: viikon aikana nukuimme enimmäkseen autossa, hotelliöitä karttui 9 päivän matkalla vain kolme. Sen verran mukavaksi paikaksi "Hotel Honda" osoittautui. Oman auton takakontissa uinuessa ei tarvitse murehtia luteita, kökkäreisiä lakanoita tai jalkasientä kylpyhuoneessa. Ilmaistakin se vielä on! Kyllä roadtrip vaan on niin paras tapa lomailla.

Mutta takaisin Dolomiitteihin, tuohon laajaan alueeseen koillis-Italiassa. Tällä reissulla ei ehtinyt kuin vähän raaputtaa pintaa; tuonne pitää palata uudelleenkin! Hienoin kokemus oli patikoida Lagazuoi-vuoren huipulle, osittain tunneleita pitkin: vuoren sisällä ja ympärillä on ensimmäisen maailmansodan ulkoilmamuseo. Sata vuotta sitten iso osa Dolomiitteja oli sodan rintamalinjaa, ja sotilaat kaivoivat kilometreittäin tunneleita vuorten sisälle kun taas vuorten seinämille tehtiin huomaamattomia kulkureittejä jotka kulkevat Via Ferrata-nimellä. Yhtä sellaista pitkin laskeuduimme vuorelta alas, ja muutamia jänniä kohtia reitillä oli, vaikka se helpoksi kai vielä laskettaisiinkin. Muita siellä ei juurikaan ollut, mikä teki reitin varrella olevien tunneleiden tutkimisesta entistä jännempää. Ylös tullessamme tunneleita pitkin taas sai mennä muiden seurassa, mutta hurjalta se silti tuntui: kosteassa pimeydessä kilometri toisensa jälkeen jyrkkää nousua, pelkän taskulampun varassa.








Illalla nautiskelimme maisemista niityllä istuskellen ja viiniä juoden, trangialla kokattu ruokakin maistui erinomaiselta. ;) Illaksi kävimme autoon nukkumaan ja aamulla herättyämme oli aika jatkaa matkaa. Luvassa siis vielä pari Alppiaiheista postausta!

Kannattaa muuten tsekata myös Maarit Helenan ja Suvi Höydenin jutut Dolomiiteilta, hyvin samoissa maisemissa on menty! Toisin kuin kaupunkilomailussa, luontomatkailussa on aina hauska huomata, että vaikka olisi käynyt tismalleen samassa paikassa kuin joku toinen, kuvat ja kokemukset voivat kuitenkin olla hyvinkin erilaisia; jokaisen kokemus on ainutlaatuinen ja uniikki.

2 comments

  1. Oi onpas mahtavia kuvia Dolomiiteilta! :) Teidän piipahdus sinne kuulostaa ihanalta ja jännittävältä. Dolomiitit on kyllä sellainen kohde jonne minäkin haluan ehdottomasti palata, ja siitä olen ihan samaa mieltä, että roadtripit on parhaita. Silloin tietää ainakin valinneensa matkakohteen oikein, jos olisi valmis tekemään saman reissun uudestaan. Kiitokset maininnasta! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minna / Kotona ja kaukomailla13 November 2016 at 06:53

      Kiitos! Eivät ihan vedä vertoja tosin sinun kuville, mutta vaikeahan noin hienosta paikasta huonoja on ottaa. Olet maininnan siis tässä yhteydessä todella ansainnut! :) Joskus on haaveissa muuttaa keski-Eurooppaan edes muutamaksi vuodeksi, jotta voisi vain tutkia ympäristöään rauhassa ja tutustua kaikkiin niihin paikkoihin, joista nyt joutuu vain ajamaan ohi!

      Delete
    2. Reply
Add comment