Lagazuoi-vuoren jälkeen ajoimme seuraavan aamuna patikoimaan sen lähistölle Rifugio Scotoniin ja siitä vielä eteenpäin Lagazuoi-järvelle. Päivä oli sumuinen mutta se tuntui sopivan maisemaan: laakso ja rinteet joita pitkin etenenimme, muistuttivat ajoittain Yosemitea, joka on meikäläisen spekseillä pirun komea paikka. Ei siis valittamista reittivalinnassa, säästä huolimatta!
Lagazuoi-järvi oli tyypillinen vuoristolampi; pieni, kauniin värinen ja pirun kylmä. Sen yläpuolisilla rinteillä kiemurtelivat reitit jonnekin kauas: onko kukaan edes laskenut, kuinka monta tuhatta kilometriä vaellusreittejä Alpeilla on? Varmaa on ainakin, että niillä saisi vuosikausia vietettyä kepeästi. Me tyydyimme kuitenkin tällä kertaa laskeutumaan alas vuoristomajaan ja nauttimaan siellä paikallisia antimia. Alppiruoka on melko tuhtia ja maanläheistä lihoineen ja perunoineen, joten nälkä sillä lähtee mutta kulinaristisia elämyksiä emme ole vielä kokeneet. Voihan se tietysti olla niin, että ollaan vain syöty väärissä paikoissa tai vääriä asioita. :)
Iltapäivän edetessä sää muuttui sateiseksi ja sumuiseksi, joten loppupäivä meni ajellessa hissukseen kohti hotellia ja miettiessä aikataulua seuraavan päivän ohjelmalle Venetsiassa. Siitä ehdinkin jo kirjoitella täällä. Venetsiasta matka jatkui läntisemmille Alpeille, missä ollaankin käyty jo kolmena kesänä!
UPEA paikka!<3
ReplyDelete