MITÄ EROA ON HALULLA JA TARPEELLA?

En tiedä ihan tarkalleen missä kohtaa se iski, jossain tämän vuoden puolella kuitenkin. Ensin myin paljon tavaroitani pois. Sitten aika paljon lisää. Ostin uusiakin, mutta vähemmän kuin ennen.  Harkitsin enemmän hankintojani. Sitten koitti ensimmäinen matka jolta en tuonut kuin muutaman euron ostokset. Lopulta aloin lukemaan aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.

Diagnoosi oli selvä. Minuun oli tarttunut kulutuskriittisyys. 

Olen aina rakastanut katsella lehtiä, blogeja, kuvastoja, kauppojen näyteikkunoita ja unelmoida kaikesta mihin pukeutua ja millä sisustaa kotia. Olen uskotellut itselleni lukuisat kerrat, miten elämäni muuttuisi paremmaksi jokaisen hankinnan myötä. Jostain syystä ostamisesta johtuva onnellisuus koki kerta toisensa jälkeen inflaation, mutta kauan se kesti ennen kuin kykenin aidosti katsomaan niin omaa kuin muiden toimintaa ulkopuolisen silmin. Ja mitä enemmän asiaa tutkii ja miettii, sitä järjettömämmältä jatkuva kuluttaminen tuntuu.

Meille globaalilla tasolla yltäkylläisyydessä eläville ihmiselle mikään ei riitä vaan aina on saatava vähän enemmän. Vaikka kaappimme ovat täynnä käyttökelpoista vaatteistoa ja ruokaa, vaikka kotimme on lämmin ja turvallinen ja  sisältää kaikki elämiseen tarvittavat huonekalut ja tavarat, se ei riitä meille. Kulutusyhteiskunnan juoni on pitää ihminen tyytymättömänä mainonnan ja sosiaalisen paineen kautta. Kun altistumme jatkuvasti uusille vaikutteille, trendeille ja uutuuksille, on vaikea pysyä immuunina ja olla ostamatta lisää. Joskus se voi tuntua jopa välttämättömältä, kun halutaan ylläpitää tai saavuttaa tietynlaista sosiaalista asemaa tai statusta. Kulutus on kuin huumetta ja kuten jokaisen kunnon narkkarin, ostamaan tottuneen on myös vaikea päästä eroon tavastaan.

Ongelma on niin paha, että vaikka sen myöntää itselleen, muutos on vaikeaa. Minulla on turhamaisia unelmia, joista en pysty luopumaan nytkään. Suurin niistä on unelma omakotitalosta. Pienemmät haaveet liittyvät mieluisiin huonekaluihin ja kodin pientavaroihin, ja satunnaiseen vaateostokseen jolla raikastaa omaa tyyliä. Mitään niistä en tarvitse, kaikkia niitä haluan.

Ihmisen olisikin hyvä tiedostaa ero halun ja tarpeen välillä. Niin helposti ne menevät sekaisin, mutta tosiasiassa me haluamme todella paljon, mutta tarvitsemme vain niin vähän. Hyvin harva meistä tosin on asian tiedostaessaankin valmis muuttamaan mökkiin, viljelemään omat perunansa ja käyttämään second hand-vaatteita kunnes ne hajoavat päälle, mutta pienetkin muutokset omissa tottumuksissa ovat hyvä alku. Paras uutinen on se, että alku kirpaisee eniten mutta sitten se helpottaa. Kun muutaman kerran saat jätettyä kauppaan sen tavaran, jonka olisit aiemmin ostanut, huomaatkin iloa jälkikäteen tajutessasi, että oikeasti pärjäät vallan mainiosti ilman! Tämän ajattelun seurauksena myös luovuuden määrä alkaa usein lisääntymään radikaalisti. Nyt nähdessäni kuvastossa uuden jakun, kyseenomaisen vaatekappaleen ostamisen sijaan olen alkanut miettimään, voisinko tuunata jonkun nykyisistä jakuistani samanlaiseksi? (tällöin kannattaa kuitenkin olla homma hanskassa ;)) Loppujen lopuksi muodissakin muutokset ovat niin pieniä, että useimmiten kyse on vain vähän erilaisesta leikkauksesta tai koristelusta muuten samana pysyvissä vaatekappaleissa.

Oma tieni kohti kohtuullisempaa kulutusta tulee olemaan pitkä ja kivikkoinen, mutta olen motivoitunut ja varma, että elämänlaatuni tulee parantumaan sen myötä. Kun kuluttaminen ja siihen menevä aika ei näyttele niin isoa roolia elämässä, jää enemmän tilaa luovuudelle, ihmissuhteille ja vaikkapa harrastuksille. Lisäksi silloin tehdyt ostokset todennäköisesti tulevat olemaan harkitumpia ja pitkään iloa tuottavia, onnistuneita hankintoja. Siis nokka kohti parempaa elämää! Onko siellä muita, joilla on sama prosessi käynnissä? Mielelläni kuulen kokemuksia asiasta! 

Kuvituksena toimivat kesän aikana tehdyt ostokset. Tarvitsinko mitään niistä? En, se on pakko myöntää. Paitsi suklaata, sitä tarvitsee aina!