LET'S TALK ABOUT MONEY

Minulla on yksi aika iso unelma. Ja se unelma on tehdä töitä, mieluiten osa-aikaisia sellaisia, kuitenkin kehittäen itseään ja työuraansa ja jäädä eläkkeelle 45-50-vuotiaana - tai jatkaa töitä sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä. Ostaa ihana pieni koti keskustasta tai huvila keski-Euroopasta, nauttia vapaa-ajasta, matkustella ja käyttää aikaa omiin luoviin projekteihin ja vaalia tärkeitä ihmissuhteita, kenties muodostaa pari uuttakin. Myös mieheni on innostunut ideasta ja tarkoitus onkin toteuttaa projekti yhdessä.

Haihattelua? Ehkä. Mahdotonta? Ei ollenkaan. Vaatii panostusta, kylläkin. Ja kuten elämällä on tapana, se voi aina yllättää ja tehdä suunnitelmiin isojakin muutoksia. Tämä ei estä minua yrittämästä.

Aika pitkään elin siinä käsityksessä, että elämä kuuluu elää niinkuin muutkin sen tekevät: opiskelu, työ, perhe-elämä, asuntolaina, viiden viikon vuosilomat ja eläkkeelle pääsy 70-vuotiaana jolloin voi vihdoin nauttia täydestä vapaudesta. Harmi vain, että silloin ei ehkä kunto enää kestä tehdä mitään ja kuka tietää onko sitä silloin elossakaan. Tällainen tulevaisuus kuulosti niin karulta, että lähdin etsimään tietoa siitä, onko asialle mitään tehtävissä. Ja olihan sille! Ei tarvita muuta kuin äärimmäisen yksinkertainen resepti:

Kuluta sopivasti tuloihin nähden, säästä ja sijoita.

Luulin ennen, että asuntolainan lyhennys riittää hyvin omaisuuden kerryttämiseksi ja koin, että asunto on paras sijoitus. Nyt ymmärrän paremmin: rahaa pitää laittaa poikimaan monia eri teitä pitkin. Tavoitteenani on jatkossa sijoittaa ahkerasti, yrittää tehdä kannattavia asuntokauppoja aina kun asunnon vaihto tulee tarpeeseen ja miettiä myös esimerkiksi sijoitusasunnon mahdollisuutta jossain kohtaa. Vaikka eläketavoitteeni ei toteutuisikaan, uskon vahvasti, että sitä kohti pyrkimällä minulla on loppupeleissä kuitenkin enemmän varallisuutta kuin jos en tekisi asialle mitään. Tai no, pelin ideahan on oikeastaan olla tekemättä itse juuri mitään, ja antaa rahan tehdä työ puolestani. :)

Tulen tarkastelemaan blogissa päämääräni etenemistä ylä- ja alamäkineen kaiken muun ohella; mikä minulla on toiminut ja mikä ei. Tällä hetkellä lukemani sijoitus- ja talousblogit ovat pääosin hyvin miesvaltaisia, ja niissä elettävä elämä on usein myös kurinalaista. Nautinnollista varmasti, mutta hieman liian niukkaa omaan makuuni. Usein rahasta puhuvat blogit ovat myös kasvottomia ja keskittyvät aika lailla siihen yhteen asiaan. Itse haluan (kuten tykkään sanoa) sekä syödä että säästää kakun: nauttia elämästä ilman liikoja taloudellisia rajoitteita, mutta kuitenkin saada hyvän määrän rahaa sivuun tulevaisuutta varten. Haluan myös kirjoittaa asiasta nimenomaan alle keskituloisen ihmisen näkökulmasta: sitä olen itsekin ja uskon, että hyvään elämänlaatuun ei tarvita isoja tuloja vaan lähinnä sitä, että miettii mikä itselle on tärkeää ja panostaa siihen, karsien kaiken turhan pois.

Jotta kirjoitukseni ei menisi täysin taivaanrannan maalailuksi, haluan esittää esimerkkilaskelman. Olen siinä käyttänyt hyödykseni Seligsonin laskureita ja lainalaskureita, joiden avulla saa laskettua tusinoittain erilaisia vaihtoehtoja. Itselläni paras "hinta-laatu-suhde” kertyvän omaisuuden kannalta oli juuri tuossa 45-50 vuoden iässä. Palaan oikeisiin lukuihin myöhemmin, mutta tehdään nyt pieni ajatusleikki. Otetaan esimerkiksi vaikka 45 vuoden ikä, joka meidän taloudessamme häämöttää keskimäärin 20 vuoden päässä.

Suunnitelma kahden hengen taloudessa voisi näyttää vaikka tältä:

20 vuoden aikana säästöjä käyttäen ja asuntolainaa lyhentäen keskimäärin 2% korolla noin 900 euroa kuussa, velaton asunto-omaisuuden kasvu olisi

 250 000 euroa. 

20 vuoden aikana todennäköisesti tulisi rakennettua/remontoitua 2-3 asuntoa. Niistä saatavat myyntivoitot olisivat yhteensä kenties 

80 000 euroa. 

20 vuoden aikana 800 euron kuukausitahtiin sijoitetut rahat kasvaisivat noin 5% korolla tuottoa josta kertyisi:

320 000 euroa.

Yhteensä 650 000 euroa. Ei paha! 

Jos taloudenhoitoa jatkaisi samalla kaavalla 50-vuotiaaksi asti, olisi luku muuttunut 760 000 euroksi. Sellaisella summalla katsoisin jo kohtuullisesti elelevän pariskunnan pärjäävän ilman töissäkäyntiä.

Luvut ovat viitteellisiä, sillä asuntolainan koko, korko, palkkaus, verotus, asuntojen arvon muuttuminen, inflaatio, talouden tila ja monet muut seikat vaikuttavat lopputulokseen. Myös sairastuminen, työttömyys, perheenlisäys tai muu henkilökohtainen tekijä voi muuttaa lopputulosta. Laskelman on kuitenkin tarkoitus osoittaa, että jokaisella eurolla on väliä, ja pienistäkin rahapuroista kasvaa oikein käytettynä lopulta ihan hyvä virta.

Asiasta kiinnostuneille voin suositella ainakin paria suomalaista kirjaa joilla lähteä liikkeelle. Toinen on Erilainen ote omaan talouteen, joka antaa lukijalle kurkistuksen toisenlaiseen elämään. Juuri sellaiseen, josta itsekin haaveilen. Taloudellinen riippumattomuus on kirjan mukaan jokaisen ulottuvilla, ja siinä avataan seikkaperäisesti keinot päästä tähän tavoitteeseen. Sijoittamiseen liittyvä osio avaa ummikollekin, mistä on kyse ja miten lähteä sitä harjoittamaan.

Toinen on Nainen ja rikastumisen taito, jonka sijoitusosio edellisen tavoin kertoo kaiken tarpeellisen sijoittamisen aloittamisesta. Pisteitä annan naisille suunnatusta sijoituskirjasta, mutta kirjan alkuosio ei iskenyt itseeni. Kirjasta tuli vaikutelma, että se sopii parhaiten uranaisille ja ahkerille kuluttajille. Siinä kohtaa kun kirjassa todettiin, että reilun 60000 euron vuosittaisilla nettotuloilla voi elää vain “ihan kivaa” elämää mutta ei mitään luksusta, nousivat niskakarvani pystyyn. Niin erilaisissa maailmoissa me ihmiset elämme!

Molempia muuten löytyy hyvin kirjastoista, joten jos et halua ostaa omia, lainaa. Niin minäkin tein. ;)