Nyt se alkaa olla varmaa, että tästä kodista on aika siirtyä eteenpäin, ja oleme visioineet jo mahdollisuuksiamme, budjettia, tehneet listoja suosikkokohteista ja tietysti käyneet iltapäivisin ja viikonloppuihin tutustumassa niihin. Huomisenkin ohjelma on selvillä, asuntonäyttöjä luvassa. ;) Kriteerit ovat kovat, mutta lopultahan asunto tulee valittua fiiliksen mukaan. Kyllä sen vaan tuntee, kun astuu tulevaan kotiinsa. Niin meille kävi tämänkin kanssa!
Nyt kun tulevan kodin etsimisestä on tullut konkreettista, samalla olen joutunut tekemään pientä itsetutkiskelua, sillä se, miten ja missä asumme, kertoo meistä yllättävän paljon. Vielä vuosi sitten voisi sanoa, että suorastaan ihannoin kaupunkielämää, ja kaipasin joskus jopa keskustaan asumaan, mutta se ei ollut oikeasti minua. Minä olen perusluonteeltani erakko, joka kyllä viihtyy muiden seurassa, mutta kaipaa lopulta eniten omaan rauhaan vetäytymistä. Mieheni on samanlainen, joten sovimme hyvin yhteen! Tänä vuonna olemme matkoillamme olleet melkein pelkästään luonnossa liikkumassa, ja en ole pitkään aikaan ollut onnellisempi kuin istuessani Utahin erämaassa intiaanien raunioiden äärellä, tai makoillessani Alpeilla kilometrien korkeudessa. Suomessakin olemme joka viikko nauttineet lähiseudun ulkoilureiteistä, ja missään muualla en tunne itseäni niin rentoutuneeksi ja kotoisaksi kuin luonnossa, katsellen sen kauneutta ja kuulostellen sen hiljaisuutta. Tämän tosin ei pitäisi olla minulle mitään uutta, sillä jo nuorena saatoin käydä 5-6 kertaa viikossa luonnossa ratsastamassa, joskus tuntienkin mittaisia lenkkejä. Onneksi minulla on edelleen mahdollisuus nauttia siitä, sillä ensimmäinen oma hevoseni on edelleen hyväkuntoinen ja jaksaa mainiosti rennot metsälenkit. :)
Näistä pohdinnoista johtuen etsinnässä on omakotitalo luonnon keskeltä, ja päätimme, että tarvittaessa olemme myös valmiita muuttamaan vähän kauemmaksi mikäli se auttaa meitä saamaan unelmiemme talon. Lähempääkin löytyisi, toistaiseksi jarruna on vain ollut allekirjoittaneen hulppeat unelmat, joita pitää ehkä editoida realistisemmiksi...(lasiset seinät 5 metriä korkeassa olohuoneessa, joista avautuisi hulppeat näkymät karuun mutta valoisaan mäntymetsään kansallispuiston kupeessa...)
Toisaalta, pitäähän sitä tytöllä unelmia olla!
Kuvassa vähän esimakua työhuoneen uudesta ilmeestä, ja on muuallakin kodissa pientä muutosta tapahtunut, yleisilme vaihtunut talvisempaan. Niistä lisää lähipäivinä!
2 comments