KOTISEUTURAKKAUS JA MUUTTOKUUME


Syksyn ensimmäinen flunssa löysi tiensä tänne, pakottaen minut enimmäkseen lepäilemään. Samalla onneksi ehdin miettiä hieman asumisemme tilannetta, elämmehän käännekohdassa jossa pian molemmat ovat (toivottavasti) työelämässä.

Viihdymme hyvin nykyisessä kodissamme, joka on lähellä palveluita ja omaa perhettäni; voin piipahtaa sukuloimaan kävellen ja pyöräilen kymmenessä minuutissa Ikeaan jos iskee tarve ostaa vaikka lihapullia. Piha on iso ja suojaisa ja huonejako onnistunut. Kuitenkaan ihan kaikkia haaveita tässä asunnossa en ole pystynyt täyttämään, ja kaikki materiaalivalinnatkaan eivät ole omasta kynästä. Lattiaa ja keittiötä ei olla raaskinut vaihtaa, sillä ne ovat uudet ja hyvässä kunnossa. Isommilta remonteilta on pidättäydytty senkin takia, että ikinä ei voi tietää milloin kohdalle osuu mahdollisuus hankkia se täydellinen asunto.

Millainen sitten unelmiemme koti olisi? Todennäköisesti omakotitalo metsäisellä tontilla hyvien kulkuyhteyksien päässä, mutta täällä Espoossa se usein tuntuu mahdottomalta saavuttaa. Kaavoituksen puute ja tonttien panttaus aiheuttaa sen, että silloin harvoin kun joku sopiva maapala tai talo tulee markkinoille, on siihen isketty liian kallis hintalappu. Ei kiitos! En mielellään kuitenkaan muuttaisi täältä pois, sillä Espoo on aina ollut koti ja melkein jokainen niemi ja notko on tullut elämän aikana tutuksi. Täällä on meri, täällä on suuret metsät, järvet, kauniit kartanot ja viljavat pellot. Voit elää halutessasi täysin pöpelikössä ja silti suoriutua alle puolessa tunnissa Kamppiin. Jep, täällä yritetään pysyä. Toki unelmakohteen löytyessä voidaan kuntarajan ylityskin hyväksyä, mutta sitten se saa olla jo todella jotain erikoista. ;)

Nyt odottelemme, katselemme ahkerasti Oikoteitä ja Etuovia ja elättelemme toivoa, että jotain sydämet pysäyttävää tulee vielä jonain päivänä vastaan. Usein en edes ole ihan varma, kumpi on kivempaa: unelma vai toteutunut unelma. On niin vain haaveilla tulevasta, ja niin kauan kun mitään ei ole lyöty lukkoon, kaikki on mahdollista!

Ps. kuva napattu kesän kävelyretkeltä Nuuksiosta. Syksyn retkiä innolla odottaen! 

1 comment

  1. Hah, kuvaus osui niin nappiin! Täällä yksi Saunalahtelainen, jonka takapihalta löytyy vesimaisemaa, kuin sitä peltoakin. Paras skutsi on oma skutsi, ison kaupungin vilinään pääseekin sit arkisin, enkä vaihtaisi mihinkään! On se Espoo vaan niin mahtava paikka :) Toivottavasti loppuelämän koti löytyy ja pääset lenssustakin eroon, sitä podetaan tässäkin postinumerossa ihan urakalla :)

    ReplyDelete