GRAND CANYON

September 17, 2015
Grand Canyon on nimensä veroinen. Minun on turha tässä yhteydessä edes yrittää kuvailla sen kauneutta ja jylhyyttä sillä joku on tehnyt sen minua paremmin, mutta menkää katsomaan. Suosittelen lämpimästi.

Suurin osa vierailijoista käy vain reunoilta kurkkimassa kanjonia, mutta sen mittasuhteita on mahdotonta hahmottaa sieltä katsoen, joten saadakseen edes osviittaa kanjonin syvyydestä tai leveydestä on mentävä alaspäin. Se kannattaa myös siitä syystä, että kanjonin eteläpuolella se on ainoa keino päästä parveilevista vierailijaryhmistä ja turistimassoista eroon. Eteläreuna on hyvin täyteen rakennettu ja ruuhkainen, siellä on jopa oma julkinen liikenne aikatauluineen! Voitte siis kuvitella, että luontoelämys ei sieltä käsin ole kovin kaksinen. Historian kannalta kuitenkin suosittelen lämpimästi Grand Canyon Villagen läpi kulkemista ja muutamissa olennaisissa paikoissa vierailua. Kanjonin massaturismi ulottuu yli sadan (!) vuoden taakse ja sisältää monta mielenkiintoista tarinaa ja ihmiskohtaloa.





Kaksipäiväisen visiittimme aikana ehdimme ottaa haltuun mukavat osuudet parista eri reitistä: South Kaibab Trail ja Grandview Trail. Kuvat on otettu reittien varsilta, missä oli vastaantulevia kanssapatikoijia vain vähän. Kanjoniin laskeutuminen on raskasta puuhaa, ja siksi mitä alemmas kuljimme, sitä harvemmaksi kävivät vastaantulijat. Alas asti, Colorado-joelle, on 1,6km suoraa pudotusta ja sinne ja takaisin menoa yhdessä päivässä ei missään nimessä suositella sen ollessa helposti hengenvaarallista. Ilma käy kuumemmaksi kanjonin pohjalla, ja nesteytyksestä ja jaksamisestaan on pidettävä huoli. Me itse viittasimme kintaalla varoituksille, ja koska toukokuun alussa sää oli vielä hieman viileä, ehdimme turvallisesti ylös ja alas päivässä. Mutta raskasta se oli, myönnetään. Tossua sai laittaa toisen eteen vaikka ajoittain tuntui siltä, että matka ei edennyt ollenkaan. Onneksi silloin tällöin saa olla varjossa ja onhan kanjoni ihan vehreäkin, täynnä elämää.

Ensi kerralla otamme kunnon varusteet mukaan ja teemme pidemmän kierroksen, ja ehkä jonain päivänä jopa niin sanotun "rim to rim"-reitin, tarkoittaen siis eteläreunalta pohjoisreunalle tai päinvastoin patikointia. Grand Canyonin pohjoispuoli on todella rauhallinen, siellä käy vain kymmenesosa kaikista puistossa vierailevista. Olisimme itsekin menneet sinne, mutta uskokaa tai älkää - vielä toukokuussa pohjoisreuna on kiinni lumen takia. 






Pohjois- tai eteläpuolella, nämä maisemat jäävät loppuelämäksi mieleen. On aina silloin tällöin hyvä muistuttaa itseään omasta pienuudestaan vasten luontoäidin ihmeitä.

2 comments

  1. Niin uskomattoman näkönen paikka! Ja hyviä kuvia, voi ei, kun pääsis itekin joskus vierailemaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minna / Kotona ja kaukomailla20 September 2015 at 12:53

      Kyllä sä pääset, jos vain haluat :) Vaati se minultakin rankkaa säästökuuria, mutta kyllä kannatti!

      Delete
    2. Reply
Add comment