RAUHALLINEN RANTA KRABILLA

Yksi Krabin rauhallisimmista rannoista on Tup Kaek, jossa on vain muutamia luksushotelleja ja -resortteja, eikä oikeastaan mitään muuta. Viidakko alkaa heti resortien takaa ja lähimpään kylään on viitisen kilometriä. Alue sopii siis sellaiselle, joka hakee lomaltaan rauhaa ja kauniita maisemia. Erityisen rauhallista Tup Kaekissa vaikutti olevan lomasesongin ulkopuolella, sillä kun saavuimme lokakuussa Anyavee Beach Resortiin, oli siellä lähes autiota. Työntekijöitä oli enemmän kuin majoittujia, ja saimme alkuperäisen majoituksemme vaihdettua ilmaiseksi superior-merinäköalahuoneistoon.

Ja miten kaunis näkymä se olikaan! Karstivuoret ja Hong-saari nousivat merestä kauempana ja kalastajat nostelivat verkkojaan lahdella. Resort sijaitsee rinteessä joten maisemat ylhäältä ovat juhlavat. Alas rantaan pääsee siististi kukkaistutuksilla ja vesialtailla kehystettyjä portaita pitkin ja siellä odotti myös uima-allas, rantaravintola, rantakeinu ja rantatuolit. Rannasta oli mahdollista lähteä pitkähäntäveneillä lähisaariin tutustumaan, mutta me emme tätä mahdollisuutta hyödyntäneet. Me nautimme neljä päivää täydellisestä joutilaisuudesta, ottaen aurinkoa, uiden lämpimässä meressä ja lukien kepeitä pokkareita. Koska oli sadekauden viimeiset viikot menossa, sää oli joka päivä kaunis, mutta iltapäivällä satoi aina tunnin tai pari. Se ei meitä haitannut laisinkaan; silloin oli mukava tunnelmoida sisällä sängyllä leväten tai meressä uiskennellen.

Aamiainen oli täyttävä, ja sisälsi kaikkea tuoreista hedelmistä lämpimiin ruokiin ja kattavaan mehuvalikoimaan. Ruokaa oli ihana nautiskella korkealla sijaitsevalla parvekkeella, mistä meri näkyi taas vähän eri kulmasta. Alueen vehreys käy myös ilmi sieltä korkealta kurkkiessa.  Iltaisin taas kävelimme laskuveden paljastamalla rantahiekalla, etsien simpukoita, rapuja, koralleja ja muuta mielenkiintoista, sekä ihastellen purppuran, vaaleanpunaisen ja violetin kaikissa sävyissä hehkuvaa auringonlaskua. Ilma oli kuin linnunmaitoa ja viidakosta alkoi kuulumaan sirinää.

Pimeän tultua söimme (usein ainoina asiakkaina) tunnelmallisen illallisen drinkkeineen rantaravintolassa. Pimeydestä huolimatta samalla näimme syödessämme, kuinka nousuvesi hiljalleen valtasi takaisin alaa, kunnes oli peittänyt koko rantahiekan allensa ja lainehti taas vain muutaman metrin päässä meistä. Silloin tuntui siltä, että tästä ei enää tyytyväisemmäksi olo voi tulla.