Rannikolta sisämaahan matkustettaessa maisema muuttui melko nopeasti ja ikkunasta alkoi näkyä "western"-tyylisiä maisemia. Suunnaksi oli otettu Joshua Treen kansallispuisto, joka lupaili aavikkojen kohtaamista, kirjaimellisesti. Kyseisellä alueella nimittäin kaksi aavikkotyyppiä, Mojaven ja Coloradon aavikot, kohtaavat toisensa. Luvassa olisi siis monipuolista erämaamaisemaa!
Puistoon voi saapua kolmesta suunnasta, me tulimme etelästä päin ja täten olimme vielä Colorado-aavikon puolella. Informaatiokojulta selvisi, että sisäänpääsymaksu kerätään vain pohjoispuolen sisäänajossa, ja silloinkin vain siinä tapauksessa mikäli työntekijöitä on paikalla. Heidän työaikansa pidetään hieman sattumanvaraisina siitä syystä, etteivät paikalliset oppisi milloin puistoon pääsee ilmaiseksi.
Puisto on autoilijaystävällinen paikka, jossa matkan varrella on paljon nähtävää sekä tietoa aavikon kasveista ja eläimistä. Kiehtovinta oli kun konkreettisesti huomasi aavikkotyypin muuttuvan: karun ja matalakasvuisen Coloradon aavikon loputtua alkoi Mojaven aavikko, joka on vehreämpi ja jota tässä puistossa hallitsevat kauniit joosuapuut sekä erikoiset kivimuodostelmat.
Kävijöitä ei vielä kevätaikaan ollut paljon, joten puisto sopii hyvin niille, jotka hakevat rauhallista luontokohdetta ilman turistimassoja. Lämpötilat keväällä myös pysyvät miellyttävissä lukemissa ja tuulisuus vie auringonpaahteesta pahimman terän pois. Puistossa on useita suhteellisen lyhyitä patikointireittejä, joista valitsimme kauniin näköisen reitin hylätylle kaivokselle. Tässä vaiheessa päivä oli kääntymässä illaksi ja koska pimeä tulee aina nopeammin kuin mihin suomalainen on tottunut, tajusimme kesken reitin joutuvamme kävelemään takaisin pilkkopimeässä, ellemme käänny takaisin ennen kaivokselle pääsyä. Ja kun aavikolla tulee pimeää, siellä todella on pimeää!
Paluumatkalla tapahtui onneksi ihme: auringon viimeisten säteiden helliessä maata maiseman väri muuttui paahteisen keltaisesta...violetin sävyiseksi. Maisema kylpi yhtäkkiä sadoissa erilaisissa purppuran, sinisen ja violetin sävyissä, niin kauniina, niin ihmeellisenä! Istahdimme kivelle ja katsoimme tuota uutta ja ihmeellistä maailmaa sekä auringon kulkua etäisten kukkuloiden taakse. Ympärillä vallitsi täysi hiljaisuus ja autius, ja istuimme pitkän tovin liikkumatta, vain nauttien tuosta ainutlaatuisesta hetkestä. Palattuamme autolle oli jo lähes pimeää, ja taivaalla alkoi näkyä lukemattomia tähtiä.
Ajaessamme pois puistosta (ilmaiseksi, puistonvartijat olivat jo lähteneet kotiin!) suupielet olivat hymyssä; erämaat ovat selkeästi meidän juttu. Niitä olisi onneksi vielä edessä matkan varrella...
Joshua Tree National Park, California
Pinta-ala: 3 196 km²
auki vuoden ympäri
Sisäänpääsy: 20 $/ auto
No comments