RAHASTA JA KULUTTAMISESTA

June 01, 2015
Seuraavassa esittelen minun päivittäin käyttämiäni talouden ohjenuoria. Ne ovat itselläni niin selkärangassa etten edes koe niitä rasittaviksi, minä vain toimin niiden mukaan luontaisesti. Varmasti kaikki ohjeet eivät kaikille sovi, mutta jos edes joku miettii näiden pohjaltaan talouttaan uudelle tavalla, niin hyvä juttu. :) Otan mielelläni myös vastaan kommentteja tai kuulen muista tavoista toimia/ajatella, ikinä ei pidä sanoa uudelle tiedolle!


1) Laskemisen jalo taito

Kaiken A ja O. Laskin on ahkerassa käytössä ja laadin erilaisia suunnitelmia kullekin kuukaudelle tai ajanjaksolle: tulot miinus menot, paljonko varaan shoppailurahaa, paljonko menee ruokaan, paljonko laitan säästöön ja niin edelleen. Tavoitteet vaihtelevat ajoittain; joskus agendana on saada säästöön/sijoittamiseen rahaa, joskus taas pihistellään matkaa varten. Joskus haluan vain nähdä, pärjäänkö tosi vähällä.


2)Tiedä pakolliset kulueräsi.

Kannattaa aina listata omat välttämättömät, juoksevat kulut jotta osaa varata niihin menevän rahan. Kehoittaisin myös miettimään, mikä kaikki on pakollista kuluerää. Ihmiset puhuvat aina "laskuista", mutta pakollisia laskuja suurimmalla osalla on loppujen lopuksi vähän, ja veikkaisin että erilaiset tilaukset, lehdet yms. kasvattavat "pakollista" laskupinoa paljon. Itse kategorisoin ne sinne "hupirahan" puolelle. :) Toisaalta taas pidän ruoka- ja bensakuluja pakollisina menoina joten en laske niitä käyttövaroihin mukaan ollenkaan. Syön ja ajelen aika saman rahan edestä joka kuukausi, niin budjetoin ne rahat jo etukäteen.


3) Seuraa rahankulutustasi

Tähän ei auta kuin ahkera tilastointi. Itse pidän itselleni "pistokoekuukausia", eli merkitsen ylös kalenteriini kaikki ruokakulut ja shoppailukulut sekä esim. ravintolakäynnit. Yleensä käytän rahaa saman verran riippumatta siitä merkitsenko sen ylös vai en, joten saan rehellistä dataa rahankäyttötottumuksistani. Tämä auttaa minua hahmottamaan omaa rahantarvettani ja myös on helpompi tehdä muutoksia, kun ei voi uskotella itselleen, ettei oikeasti ole "mitään tuhlaillut". Hyvä esimerkki itsestäni on tammikuu 2015, jonka piti olla ostosdieettikuukausi. Ei mitään turhia hankintoja! Kuun puoliväliin mennessä olin jo käyttänyt 200e erinäisiin hankintoihin, joihin sisältyi mm. sijauspatja, vaatteita, kynsilakkoja jo valmiiksi äärettömään kokoelmaan, matkakokoinen hajuvedenkuljetin, joulukoristeita alesta ja takki jolla en edes tee mitään. Hups.


4) Ajattele laatikon ulkopuolelta

Nyt kun olet saanut laadittua budjetin, eriteltyä pakolliset kulusi ja selvitettyäsi kulutustottumuksesi, pistä kaikki uusiksi! Suurin osa ihmisistä ns. tyytyy kuluihinsa, meillä on tietty vuokra tai vastike, lainaa maksetaan tämän verran, kotivakuutus on 200 euroa vuodessa ja niin edelleen. Ei, ei, ei! Yleensä aina jossain kohtaa menoerissä on höyläämisen varaa; kilpailuta vakuutuksesi, sähkö- ym. sopimuksesi ja lainasi korot, tartu tarjouksiin, tingi, vaihda vakiokauppaasi ja mieti askel pidemmälle. Samaan lopputulokseen pääsee yleensä satoja euroja halvemmalla kun näkee hieman vaivaa kulujen minimointiin.


5) Anna rahan ja tavaran kiertää

Minä yritän pitää tavaramääräni suhteellisen vakiona. Kun ostan jotain, jokin vanha saa lähteä. En kerää tavaraa kaappeihin vaan kun ne ovat täyden oloisia, pidän inventaarion ja myyn tai annan kamaa pois. Tavarassa on valtavat määrät rahaa kiinni, ja shoppailusta keikahtanutta talousbalanssia voi tasata tarpeettoman tavaran myymisellä. Joskus olen päässyt plusmiinusnolla-tulokseen, ja mikäs sen palkitsevampaa! Käytännössä et edes huomaa vanhojen tavaroidesi poistuneen, sen sijaan nautit uusista ostoksistasi joiden ilmestyminen kotiisi ei ole vaikuttanut tilisi saldoon millään lailla. Works like magic!

Toinen tärkeä hyöty tavaroiden myymisessä on se, että se auttaa havainnollistamaan tavaran ARVOA ja tekemään parempia kulutuspäätöksiä. Ostapa heräteostoksena krääsää ja yritä myydä se myöhemmin eteenpäin. Eikö onnistu? Ei tietenkään, koska maailma on jo täynnä krääsää eikä kukaan halua sitä, varsinkaan käytettynä. Tällöin huomaa äkkiä sijoittaneensa paljon rahaa johonkin turhaan, mistä sitä rahaa ei voi saada lainkaan takaisin. Sen sijaan laadukkaille ja arvostetuille tuotteille on aina markkinansa, jolloin voit joskus eteenpäin myydessäsi saada omasi takaisin tai jopa voittoa! Aina ostaessani jotain mietin ensin: haluanko minä tämän? ja sitten: saanko myytyä tämän eteenpäin? Jos vastaus molempiin on kyllä, ostos ei voi olla täysi huti. 




6) Tee itse 

- kaikkea. Itse teen paljon ruokaa kotona jolloin saan parhaimmillaan ravintolatasoista sapuskaa murto-osalla ravintolahinnoista. Nykypäivänä laadukas ruoka ei ole edes keittotaidoista kiinni, kun on välineet, reseptivalikoimat ja marketit täynnä raaka-aineita. Ja se on hauskaa! Tottakai käyn myös ravintoloissa, mutta minusta tuntuu, että vaikka olisin miljonääri, en silti kokisi saavani rahalle tarpeeksi vastinetta syödäkseni päivittäin ulkona.
Ruoan lisäksi teen myös paljon muuta itse, kodin pienremonteista sisustusaskarteluihin. Jos on yhtään käsistään kätevä, voi säästää satoja euroja itse tuunaamalla, eikä lopputulos välttämättä ole kotikutoisen näköinen.


7) Mieti, halutko nauttia hetkestä vai panostaa tulevaisuuteen - vai molempia?

Tässä asiassa monella ihmisellä ei tunnu olevan tasapainoa, joten halusin ottaa vielä sen esille. Monet elävät (ja tuhlaavat) tässä hetkessä, miettimättä sen kummemmin tulevaa, ja toiset taas paiskivat töitä tai säästävät niin innokkaasti, että se elämä jää elämättä kokonaan; odotetaan eläkeikää/vuorotteluvapaata, sitten kun se joskus tulee. Omasta mielestäni kultainen keskitie on mukavinta kulkea: En säästele elämää huomiselle vaan nautin siitä tänään ja myös panostan siihen ajallisesti ja rahallisesti. Eläminen on kuitenkin makoisampaa kun on tehnyt järjestelyjä myös tulevaisuudelle: maksan asuntolainaani pois säntillisesti ja mahdollisuuksien mukaan säästän tai sijoitan ylimääräiset rahat. En niin paljon, että nykyelämä kärsisi siitä, mutta sen verran, että elämäni olisi hyvää ja turvattua myös jatkossa.


8) Elänkö itselleni vai kulutukselle?

Joskus mietin, haluanko omakotitalon itseni takia, vai sen takia, että yhteiskunta on saanut minut uskomaan, että se on hyvä tapa sijoittaa rahat. Mene ja tiedä, mutta ei pidä aliarvioida ympäristön vaikutusta omiin haluihimme ja tavoitteisiimme. Tulenko pitkässä juoksussa onnellisemmaksi isossa kivitalossa lainataakan alla, vai silloin jos käytän ne rahat matkustamiseen ja aineettomiin elämyksiin? Jälleen kerran, kultainen keskitie kutsuu minua. Olen kohtuullistanut omia haaveitani; talo voi kyllä olla, mutta tarvitseeko sen olla 200 neliötä? Ehkä 100 neliötä riittäisi minulle ja sitten jäisi rahaa myös poistua sieltä talosta pihaa kauemmaksi. Aika paljon ihmiset kokevat myös tarvitsevansa tilaa ja isoja asuntoja säilyttääkseen kaikki tavaransa - tavarat joita kertyy koko ajan lisää koska ei olla osattu luopua edellisistä uusien tullessa tupaan. Siis rahaa käytetään tavaraan jota ei tarvita, ja sitten rahaa käytetään jotta saadaan säilytystilaa tavaralle jota ei tarvita.Lopulta meillä on perisuomalainen okt, jonka saunan lauteet ja käyttöullakko sekä kaapit ja pannuhuone pursuavat tavaraa ja se mikä ei muualle mahtu, lainehtii lattioilla tuskaisen perheenäidin siirrellessä niitä ympäri taloa. Karrikoitua, ehkä, mutta varmasti moni tunnistaa tämän kuvion jossain mittakaavassa. Itseäni on helpottanut suuresti se, kun olen hankkiutunut turhasta tavarasta eroon periaatepäätöksellä; jopa nykyisessä vaatimattomassa kolmiossa tunnen, että on tilaa hengittää ja liikkua.

2 comments

  1. Tosi hyvä ja puhutteleva kirjoitus. Ehkä pitäisi itskein vähän miettiä noita tarkemmin :)

    ReplyDelete
  2. Sanna / From London3 April 2015 at 03:47

    Nuo kaksi viimeistä kohtaa olivat hyviä. Moni varmasti osaa laatia budjetin, mutta harvemmin niitä omia syitä tuhlaamisen/säästämisen takana tulee edes kyseenalaistettua! Jotkut saavat kiksejä säästettyään tietyn summan tilille, vaikka sitä ei mihinkään käyttäisikään. Toiset sanovat, että YOLO, kaikki palamaan mitä tulee, me eletään vain kerran. Mikä on oikein ja mikä väärin, se onki jo toinen juttu!

    Hyvä postaus! :)

    ReplyDelete
Add comment